Nalletakki ja velourhaalarit
Eksyin kirjastoon tuossa toissapäivänä. Mukaan tarttuikin sitten pari Ottobre kids -lehteä, joissa oli sieviä lastenvaatemalleja 🙂 Eilen minun piti sitten lähteä Turkuun ja Eurokankaaseen katselemaan potentiaalisia kankaita vaatteisiin. No eihän siellä mitään ollut. Ja ne vähät mitä oli maksoi mansikoita. Koska olen viime aikoina keskittänyt kangasostokseni lähinnä Jättirättiin, meinasi ostokset jäädä Eurokankaan kassalle, kun kuulin loppusumman.. Ostin sieltä kuitenkin vähän ruskeaa trikoota ja oranssia vakosamettia. Ruskea trikoo päätyi vaaleansinisen fleecetakin vuoriksi. Ihastuttavat nallenapit löytyivät pikkuisesta kangaskaupasta Yliopistonkadulta. Alkuperäisessä mallissa aplikoituna kuviona oli aave, mutta nallenappien innostamana tein tähän nallen rinnukseenkin. Sydän ei ihan osunut keskelle nallen mahaa, mutta sillä nyt ei ole juuri merkitystä 🙂 Eurokangas-fiaskon jälkeen kaivoin kangasvarastoni esille. Sieltä löytyikin monenlaista kivaa kangasta. Yksi löydöistä oli tummanruskea velour, joka muistaakseni on mummin (siis mun mummini) peruja. Pala on ollut niin pieni, ettei siitä ole riittänyt mihinkään omaan vaatteeseen, joten se on pyörinyt tuolla kangaslaatikoissani jo viitisen vuotta. Kyllä…
Vanhoista uusia
Ompelin siis tänään vanhoista reiällisiksi kuluneista lakanoista uusia pieniä lakanoita kehtoa varten. Totesin nimittäin, että pinnasängyn lakanat ovat aivan valtavan suuria, eikä niitä voi käyttää kehdossa. Päällystin sentinpaksuisen vanulevyn vanhalla valkoisella lakanalla, ja – tadaaa – minulla on nyt sopivan kokoinen täkki kehtoa varten. Pinnasängyn täkki (eli se äitiyspakkauksessa tullut) on niin suuri, ettei sen pussilakanoita voi käyttää kehdon peitossa, joten kaivoin kaapista vanhan tulppaanikuvioisen lakanan, jonka alanurkista sai vielä leikeltyä pari pussilakanaa kehdon täkkiä varten. Äiti on kuulemma ostanut kyseiset lakanat ennen naimisiin menoa Norjan matkaa varten. Ikää niillä on siis yli 37 vuotta. Toisesta lakanasta on jo aiemmin ommeltu pinnasängyn lakanoita 🙂 Nyt minulla on siis kehtoa varten pari pientä tyynyliinaa ja pari pussilakanaa. Ajattelin vielä pilkkoa toisenkin lakanan samaan tarkoitukseen, mutta en ole vielä päättänyt minkä.
Kauniille unille
Äitiysloman ensimmäistä viikkoa viedään, ja tällaista sitä sitten on tullut puuhailtua… Vaikka meillä on jo melkein kaikkea, jotain sentään vielä puuttui nimittäin yöpukuja. Äidin vinkistä päätin alkaa ommella pikkuiselle unipukuja, tarkemmin unipusseja. Varsinaista ohjetta en näihin löytänyt, mutta äidin kuvauksen ja muutaman kaavan yhdistämisen kautta sain sitten kaksi tällaista aikaseksi. Varsin nopeasti tuollaiset saumurilla sitten hurauttikin kasaan. Jos olisin käyttänyt painoneppareita, niin ei noihin olisi kulunut juuri mitään aikaa. Nalle Puh -kangas on omasta vanhasta yöpaidastani, jota en muista käyttäneeni vuosiin. Pehmeäksi kulahtanut trikoo onkin mitä mainiointa pikkuisen yöpuvuksi. Toisen kankaan ostin Jättirätistä parilla eurolla. Itse asiassa tuota kangasta on vielä sen verran paljon jäljellä, että siitä saa vielä toisenkin yöpuvun, jos sellaiselle tulee tarvetta. Nalle Puh -pussi on kokoa 56 ja toinen kokoa 62. Molemmissa on nepparit toisella olkapäällä, mutta Nalle Puh -pussissa on helmassa nyöri ja toisessa nepparit. Tämäkin onneton kuva tuli napattua kännykällä. Pitää varmaan vaatia edes…
Jatkoa minivaatesarjalle
Villatakkiin ja -housuihin sopivat tossut valmistuivat tänään. Malli löytyi 1/2011 Modasta. Lopusta langasta ajattelin vielä saada neulottua minilapaset. Tai onhan niiden neulominen jo aloitettu 🙂 Oli ihan pakko alkaa neuloa, kun maha kiristeli taas kerran niin kovasti, ettei ”lastenhuoneen” maalaamisesta tullut mitään. Sain sentään seiniä vähän tasoiteltua, mutta siihen se sitten taas jäikin :/ Tää mun puuhailu on niiiiin kovin hidasta tällä hetkellä. Pitää varmaan laittaa tänne kuvia huoneestakin, kunhan se saadaan joskus valmiiksi 🙂 Myöhemmin: Illalla viimeistelin vielä pikkuiset peukalottomat lapasetkin 🙂
Mahan kasvattelua
Onhan tässä tullut mahaa kasvateltua.. Ja itse asiassa tuo viikko 33 meni jo, ja nyt on otettu kuva myös jo viikolta 34. Parin viikon päästä selviää sitten, minkä kokoinen kaveri tuo Vilholina oikein on, kun neuvolassa tehdään painoarvio. Terkkari onneksi oli sitä mieltä, että ihan siro tuon pikkukaverin pitäisi olla. Samaa ei oikein voi (enää) munsta sanoa..
Pieni neulepuku
Kaikki alkoi Lankabaarin alelaarista. Löysin sieltä kaksi kerää vaaleankeltaista Dropsin Baby Merinoa 2 euroa kipale. Olihan ne pakko sitten kerätä mukaan.. Varsinkin, kun kotoa löytyi jo ennestään 3 kerää samaista lankaa turkoosinsinisenä. Tuijottelin keriä aikana ja soitin sitten äitille: ”Onko ihan hullua tehdä ihan pikkuinen villatakki?” Ei kuulemma ollut. Aloin heti käydä läpi käsityölehtiäni ja lopulta löysinkin sievän potkupuvun ohjeen, josta sovelsin neuletakin. Rinnustan patenttineule vei kuitenkin lankaa enemmän kuin olin odottanut, ja lanka loppuikin kesken. Purin hupun kertaalleen ja neuloin sen tavallisena joustoneuleena. Lopulta tarvitsin lankaa vain nappilistaan. Tietenkään yksikään lankakauppa Turussa ei enää myynyt kyseistä lankaa ainakaan vaaleankeltaisena, joten taas piti pohtia, mitä keskeneräisen takin kanssa tehdään. Päätin lopulta jättää takkiin hupun ja neuloa nappilistan sinisellä langalla. Lopulta minulla oli vähän hassun näköinen kaksivärinen neuletakki.. Ei siinä sitten auttanut muu kuin neuloa siihen sopivat haalarit 🙂 Tein siis sinisellä langalla villatakille kaveriksi neulehaalarit. Koska keltaista lankaa ei ollut…