Vilho-poika sai vihdoin ja viimein ihanan pehmoiset merinovilla-asusteet. Olihan näitä sitten odotettukin jostain syksystä saakka… Eihän tuo muutenkaan mennyt kuin Strömsössä, sillä mikäs ompelus se olisi, jota ei kertaalleen purkaisi 🙂 Kumpaankaan ei ollut varsinaisia kaavoja, vaan piirsin ne itse…