Pyjamia pojalle
Vilho sai tänään pari uutta pyjamaa. Kankaat olivat lojuneet yllättäen laatikossa ties miten pitkään, kun ne vähät, joita olin jaksanut ommella, olivat olleet ihania verkkokauppakuosisia. Nämä syntyivät siis Jätti-Rätin halpistrikoista, joista toinen tosin on interlockia. Pyjamista olisi tullut liian tylsiä ihan sellaisenaan, joten tein toiseen kissa-applikaation. Kissasta tuli hiukan julman näköinen, mutta kohtuullisesti se onnistui, vaikken ollutkaan pitkään aikaan applikoinut mitään. Tällä kertaa kokeilinkin kuvion kiinnittämistä kaksipuoleisella liimakankaalla, joka toimi melko hyvin. Vain melko hyvin siksi, koska onnistuin kangasta silittäessäni sotkemaan liimaa silitysraudan välityksellä ympäriinsä… Vasemmalla näkyy applikaatio nurjalta puolelta. Kuvassa näkyvän repäisykankaan ylimääräiset reunat revin pois ennen käyttöä. Aika siisti siitä tuli 🙂 Myös peitetikkaukset onnistuivat molempiin pyjamiin hienosti! Idea kissaan tuli kankaassa olevista nallen kuvista. En kuitenkaan halunnut tehdä tähän nallea, sillä Vilho tykkää selvästi eniten kissoista (ja pupuista).
Tuunattua Tuttaa
Sain viime viikonloppuna tällaisen Tutan t-paidan kaveriltani. Paita oli kokoa 130, mutta kokoisekseen todella pieni, ihan perus t-paita kuitenkin siis. Aloitin muokkauksen purkalla paidasta hihat irti. Sen jälkeen kavensin vartalo-osan ja ompelin paidan takaisin yhdeen osaan. Tosi söpö kesämekko siitä sitten tuli 😀 Vähän mä mietin, että pitääkö tuo säästää suoraan serkkutytölle! Mutta ehkä Vilho voi kuitenkin kesällä juoksennella kotipihassa tuo päällään…?
Munia pääsiäiseksi
Pitihän näitäkin sitten kokeilla. Ajanhukkaa, sanoisinko 🙂 Jos näistä nyt jotain hyvää pitää keksiä, niin ovat ehkä ainoat lapsiystävälliset pääsiäiskoristeet meillä – ja todennäköisesti ainoat, jotka ylipäätään tulevat tänä vuonna esille. Ohransiemenet ostin hyvissä ajoin, mutta unohdin kylvää, joten pikkutiput jäävät varmaan kaappiin ensi vuotta odottamaan. Nämä on tehty Suuren Käsityölehden ohjeella.
Maanantaiaamun ruokalappu
Käynnistin uuden viikon ompelemalla Vilholle uuden ruokalapun. Norsut olisi voinut sijoittaa vähän paremminkin, nythän noista kokonaisista suurin osa on ylösalaisin. Tämäkin on ommeltu vain PUL-kankaasta. Edellinen PUL-kankainen ruokalappu on ehdoton suosikkimme, sillä sen voi huuhtaista helposti hanan alla, ja se kuivuu hetkessä. Kangas on myös pehmeää ja tietysti kivannäköistä 🙂
Retrohenkinen välikausipuku
Olen enemmän kuin tyytyväinen Vilhon uuteen välikausipukuun. Se oli pitkän prosessin tulos, vaikka itse ompelutyö ei vienyt kovin pitkään. Haalarihousut ompelin jo syksyllä, takin nyt keväällä. Housut on siis jo testattu ja todettu erinomaisiksi. Nyt tein samasta lehdestä (Ottobre 4/09) löytyneillä kaavoilla settiin myös sopivan takin. Kaavoja muutin hieman väljemmiksi, sillä malli oli tarkoitettu tavalliseen huppariin. Puku on tehty Myllymuksuilta tilatusta laminoidusta mikrokuitukankaasta, joka on kevyttä, hengittävää sekä tuulen- ja vedenpitävää. Tein kankaasta oman kantotakkini, joten materiaali on testattu hyvinkin kosteissa ja hikisissä olosuhteissa syksyn ja kevään mittaa. Vuorikankaana ja taskuissa olen käyttänyt Ikasyriltä syksyllä tilaamaani norsukangasta. Takissa on huppua lukuun ottamatta täysi mutta ohuehko tikkivuori. Takin taskut ovat paikkataskut. Koska kipeä Vilho nukkui yläkerrassa, olin kantanut ompelukoneen alakertaan, jotten herättäisi huonosti nukkuvaa poikaa turhaan. Tästä syystä päädyin kokeilemaan ompelukoneen taso-ommelkuviota. Saumurilla tuo olisi pitänyt ommella nurjalta puolelta, eikä lopputulos varmasti olisi ollut yhtä siisti kuin nyt. Tässä vielä Vilho…
Mittatilauksena, kiitos!
Nämä kaksi tunikaa valmistuivat jo tovi sitten, mutta pitkittyneestä vatsataudista johtuen tämäkin päivitys viivästyi kuten myös paitojen toimitus uudelle omistajalle. Pidempi tunikoista on oikeastaan mekko. Se on ommeltu suklaanruskeasta bambuneuloksesta. Lyhyempi herkullisenvihreä kilpikonnatunika sen sijaan on joustofroteeta. Yhden perustavanlaatuisen suunnitteluvirheen tein näitä tunikoita miettiessäni. Ruskeassa mekossa on nimittäin samanlainen vetoketju edessä kuin aiemmin itselleni tekemässäni oravatunikassa. Bambuneulos paljastui kuitenkin – ainakin tämän ompelijan laitteilla – helvetilliseksi materiaaliksi. Kangas luisui, lipsui ja venyi, eikä saumurin peitetikkiversio suostunut ompelemaan sitä. Vetoketju ei varsinaisesti muodostunut miksikään taidonnäytteeksi, joten se on strategisesti toisen tunikan takana. Vähemmän se venyi kuin omassa tunikassani, mutta tikkaus epäonnistui. Tämä mekko olisi ehdottomasti pitänyt ommella ilman vetoketjua (joka kuitenkin on vain koriste). Kilpparikangas sen sijaan oli unelmanhelppoa ommeltavaa. Ilman kummempia kommervenkkejä tuo vihreä valmistuikin yhdessä hujauksessa. Tämä on tehty pelkkää saumuria käyttäen, eli resorit ja helma on ajeltu peitetikillä.
Pikkuiset kirjoneulelapaset pikkuiselle
Aiemmin tekemäni villatakki, kauluri ja pipo saivat settiin sopivat lapaset seurakseen. Olin vitkutellut näiden neulomista, sillä jostain syystä ajattelin, että vauvan lapasten neulominen olisi jotenkin työlästä. Ja mitä vielä! Nämä valmistuivat parissa illassa tv:n äärellä. Mallina minulla oli äitini neulomat lapaset, joista otin summittaiset silmukkamäärät. Ensimmäisen lapasen peukalo tuli suoraan sivulle. Tuijottelin valmista lapasta hetken, vertasin sitä malliin ja ihmettelin, kun ne eivät näyttäneet yhtään samanlaisilta. Sitten tajusin tuon peukalojutun. En jaksanut purkaa lapasta joustinneuleeseen asti, joten siirsin vain kärkikavennuksia kaksi silmukkaa sivulle. Kierrossauma näkyy siis vasemmanpuoleisessa lapasessa kämmenselän puolella. Joka tapauksessa näistä tuli hienoimmat neulomani kirjoneulelapaset! Punaista ja vaaleansinistä lankaa jäi vielä pikkuruiset nyytit jäljelle, mutta epäilenpä, ettei niistä saa enää mitään.
Yksi lastenhuone, kiitos!
Löysin ihanan kankaan (Jätti-Rätistä), ja yhtäkkiä tuli valtava tarve lastenhuoneelle. Ensimmäinen askel kohti ihanaa leikkihuonetta ovat uudet verhot! Epäilen kyllä, että nämä verhot jäävät toistaiseksi ainoaksi lastenhuoneen ominaisuudeksi kyseisessä huoneessa. Otin mitat vanhasta verhokapasta, tosin sillä erotuksella, että tämä uusi kappa on entistä vähän isompi joka suuntaan. Ompelin verhon kertaalleen valmiiksi, silitin ja ripustin ikkunaan. Sitten tuijotin verhoa ja totesin, että se on pakko vielä ottaa alas ja korjata. Pohdiskelin verhoa koko illan, ja lopulta kymmenen jälkeen otin verhon pois ikkunasta, purin sen ja ompelin uusiksi. Nyt lopputulos on enemmän sellainen kuin halusin sen olevan.
Oravamekko
Metsolan oravakankaasta syntyi ensimmäisenä MINULLE liivihame/tunika. Kaavat mekkoon nappasin 10/2011 Suuri Käsityö -lehdestä (liehukemekko). Liehukkeita tästä saa hakemalla hakea – eikä siltikään löydä – mutta mekon malli oli juuri oikeanlainen. Tämä käy siis talvella farkkujen kanssa ja kesällä ihan yksikseen. Ohjeesta poiketen laitoin vetoketjun eteen, sillä nyt tuo mekko sopii myös imetysvaatteeksi 🙂 Kangas on ihanaa pehmeää joustofroteeta, ja sitä jäi jäljelle niin paljon, että Vilho saa tästä vielä jossain vaiheessa haalarin (autohaalarin kaavoilla). Tämän aamun suurin ilo kuitenkin oli se, että sain saumurini peitetikin pelittämään! Jee! Nyt voin vain ihmetellä, että miten sen tajuamiseen, että käyttää väärää langoitusreittiä, voi kulua kuukausitolkulla aikaa… Tänään luin ohjekirjan läpi oikein ajatuksella, langoitin koneen ja kas! Saumuri ompelee peitetikkiä kuin unelma!
Voi ei, Munamies!
Selvitetään heti alkuun, että EN ole itse Munamies-fani! En edes katso Putousta, josta tämäkin hahmo on peräisin. Tein Muniksen 5-vuotissyntymäpäivälahjaksi kummipojalle, joka sen sijaan on Munamies-fani – tai toivottavasti on vielä.. Ainakin vielä alkuviikosta aiheesta oli muistaakseni juttua. Ohje tähän löytyi Suuri Käsityö -lehdestä, mistäpä muualtakaan.. Olin juuri ajautumassa umpikujaan lahjapohdintojeni kanssa, syntymäpäiväkutsut kummittelivat ihan ovella, enkä kertakaikkiaan keksinyt mitään järkevänpuoleista lahjaa pojalle, jolla on jo suunnilleen kaikkea. Etsiessäni itselleni tunikan kaavoja sattui eteeni tämä ohje, ja asia olikin sitten sillä selvä. Teknisena tietona kerrottakoon, että lanka on Novitan Tenneseetä, ja Munamiehen virkkasi kevyesti valmiiksi yhden päivän aina lapsenhoidon lomassa.