Hippikukkia minikoossa
Hupsista, näiden minivaatteiden tekoon voisi aika helposti jäädä koukkuun. Metsolasta tarttui tuossa kerran mukaan mm. tätä ihanaa klassikkoa, nimittäin hippikukkaa. Että se voikin olla niin nättiä 🙂 Kaavojen piirtämiseen katsoin mallia yhdestä vanhasta potkupuvusta, jonka löysin kaapista. Toivottavasti tämä sopii saajalleen. Seuraavalla kerralla kantatessani näin pientä vaatetta, pitää kyllä jaksaa vaihtaa peitetikkikoneeseen kapea tikki. Leveä näyttää näin pienessä vaatteessa ihan hupsulta varsinkin, kun taite ei ole täysin tasaleveä…
Mustikoita
Mustikkavelour tarttui jossain vaiheessa mukaan Käpyseltä. Ajattelin alkujaan, että kangas on liian vauvamainen, mutta eihän se ollut. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui sopivanvärisen vihreän kankaan löytäminen tämän kaveriksi. Eurokankaassa vihreä velour näytti ihan oikeanväriseltä mustikan rinnalla, mutta eipä se enää päivänvalossa sitä ollutkaan. Ennen tätä vihreää tilasin jo yhtä vihreää velouria Itävallasta, mutta sekään ei ollut oikeaa sävyä. Helpoimmalla olisin päässyt, jos olisin vain tyytynyt tummansiniseen, mutta se olisi minusta ollut liian synkeä vaihtoehto. Kaavat ovat uusimmasta Ottobresta (4/2013), mutta haalareiden kaavaa muutin vähän. Ne olivat alkujaan leveämmät ja lyhytlahkeiset. Molemmat ovat kokoa 104, sillä haluan näiden mahtuvan Vilholle vielä syksylläkin. Esimerkiksi perhossetti on koossa 98, ja se on ihan jämptin kokoinen. Ainakaan t-paitoja en viitsi noin pieninä tehdä enempää. Mutta olihan pojalla 2-vuotisneuvolassa huhtikuussa mittaa jo 95,5 cm, joten ihmekös, jos 104 ei enää näytä ihan valtavalta. Hupparissakin vain huppu on iso ja hartia leveä. Huppariin uskaltauduin ensimmäistä kertaa ompelemaan peitetikit…
Project Savaway
Tämän ompeluhaasteen ideana on valmistaa joko tietyllä teemalla tai tietystä kankaasta jotain kahdessa tunnissa perjantai-iltana klo 21-23. Tällä kertaa yllätyskangaspaketin sai tilata muutaman euron hintaan Ikasyriltä. Omasta paketistani paljastui ihanaa oranssia kirahvia, joka sopi paremmin kuin hyvin Royal-tuotteen äitienpäiväalennuskankaan kanssa. Kaapista löytyi vielä täydellisen väristä resoriakin 🙂 Pohjana on raglanpaidankaava, jonka etukappaleen olen muuttanut. Yläosa on siis kietaisumallinen. Tälle kankaalle malli oli kuitenkin vähän huono, sillä kangas on vähän turhan tukevaa. Paita on KUUMA. Ehkä se talvella menee paremmin. Tämä on siis myös potentiaalinen imetyspaita 😉 Takaa tämä on niin kiva, että mielessäni kävi muutamaan kertaan tuosta etuosasta luopuminen.. Tulppaanikangasta on vielä sen verran, että voin muuttaa tämän, jos malli on käytössä ahdistava.
Perhospoika
Tässä seuraavat perhoset 🙂 Tällainen pieni kesäinen setti syntyi Ikasyrin perhosista pojalle. Kaavat ovat uusimmasta Ottobresta (3/2013). Tämäkin on aivan mielettömän ihana, sekä äidin että pojan mielestä! Tästä piti tulla kesäyöpuku, mutta Vilho ei halunnut riisua sitä enää pois, joten näköjään se jäi päiväkäyttöön 🙂
50 lukijaa!
Tervetuloa viideskymmenes lukija ja kaikki muutkin! Onpa ihanaa nähdä, että teitä on jo näin paljon 🙂 Käsitöiden teko takkuaa, kun täytyy tehdä töitä.. Minun täytyy tehdä toukokuussa täysiä työviikkoja, jotta saamme kesäkuun ensimmäisellä viikolla pojan hoidon järjestettyä jotenkin. Hoitotätimummi nimittäin lähtee lomamatkalle silloin, ja mieheni sai yllättäen kesätöitä. Koitan siis tehdä nyt itselleni mahdollisimman monta vapaapäivää. Ihana mustikkaveloursetti odottaa Royal-tuotteen pakettia, jossa on (toivottavasti) sopivanvärinen vetoketju huppariin. Housut ovat jo pientä kuminauhan kiristystä vaille valmiit. Löysin vihdoin netistä mallikuvan ikuisuusprojektistani. Teen siis yhä jo joskus aiemmin mainitsemaani pitsineuletta. Malli on Rowanin Honeysuckle: Oma tekeleeni on vasta tällainen mytty: Itse asiassa se on jo vähän tuota kuvaa pidemmällä, viimeinen pitsikuvio on jo menossa. Tosin hihat tuohon pitää sitten vielä tehdä… Ehkä yhden suurimmista käsitöihin liittyvistä kauhunhetkistä koin noin viikko sitten, kun rakas lapsukaiseni selkäni takana sanoi yhtäkkiä ”LEIKKAA!!” ja samalla kuului saksien ääni. Sakset oli tähdätty KESKELLE pitsineulettani. Onni onnettomuudessa oli,…
Kukkia äidille!
Saa nähdä, tuleeko tästä mekosta samanlainen klassikko kuin edeltäjänsä! Olen perinyt alimpana olevan pallomekon äidiltäni, joka ompeli sen joskus 60-70-luvulla. Itse olen kulkenut siinä jo ainakin 15 vuotta. Nämä vuodet – ja vuosikymmenet – ovat jättäneet siihen jälkensä. Langannousuja on paljon, olkaimet melkein katki kuluneet, vetoketju osittain rikki ja takapuolessa on vaalensinistä maalia muistona opiskeluaikojen sinisistä huonekaluista. Alunperin suunnittelin mekon purkamista. Pyörittelin mekkoa käsissäni, laskin taas odottamaan, soitin äidille ja mietin taas. Lopulta en voinut purkaa mekkoa. Se on liian iso osa omaa nuoruuttani 🙂 Purin vanhasta mekosta vain yläosan ja siinä olevan muovirenkaan. Jos joskus törmään toiseen samanlaiseen renkaaseen, voin helposti ommella sen alkuperäiseen. Uuden kukkamekon kaavat on siis piirretty vanhaa mallina käyttäen. Helma kuitenkin piteni ”äitimittaan”, vaikka oma äitini on pitänyt alkuperäistä vielä kahden lapsen äitinä 70-luvun lopussa. Kankaana on Metsolan joustofrotee.
Perhosia vatsalla
Ikasyrin ihanat perhoset lensivät suoraan sydämeeni! Kun vielä satuin kuulemaan, että ne ovat samaa superpehmeää luomujerseytä kuin leijonatkin, päätös oli tehty. Tätä meille, ja mieluiten mahdollisimman paljon 🙂 Aika pitkä pätkä tätä vihreää ja samaa harmaana odottaa vielä leikkuuta ja ompelua. Mallia otin edellisestä ompelemastani topista mutta levensin helmaa A-malliseksi. Tämä on I-H-A-N-A!
Kannet kortille
Minun on pitkään tehnyt mieli tehdä uudet neuvolakortin kannet. Nyt sain vihdoin itsestäni sen verran irti, että sain tämän ommelluksi. Koska ensimmäiset kannet ovat olleet liian lötköt, laitoin näihin tukikangasta väliin. Kansissa on sisällä kaksi isompaa lokeroa toisella puolella ja kaksi pienempää toisella. Pienin lokero on täsmälleen sopiva Kela-kortille. Valkopohjainen päällyskangas on Eurokankaasta, sydänpuuvilla Jätti-Rätistä ja pitsinauha paikallisesta Q-kirjakaupasta.
Oranssi toukokuu
Ihastuin tähän värilliseen farkkuun netissä, ja olihan sitä sitten pakko saada. Avatessani paketin paljastui karu totuus: Oranssi muistutti enemmän persikkaa kuin appelsiinia. Ja jos jotain inhoan niin persikkaa. Kangas jäi jämälaariin. Kypsyttelin ajatusta, katselin kangasta muiden värien vieressä ja totesin, ettei se nyt ihan niin kamala ole. Leikkelin nämä farkut samoilla kaavoilla kuin edellisetkin. Edellisiä jouduin pienentämään 4 senttiä kautta linjan sivusaumasta, sillä housut putosivat jalasta. Nämä leikkasin ilman saumavaroja. Mutta näinpä se on, että erilaiset kankaat vaativat erilaiset kaavat. Olen siis tehnyt näillä kaavoilla jo kahdet housut. Toiset koossa 36/38 EK:n joustofarkusta, toiset koossa 40/42 Jätti-Rätin joustovakosametista. Tämä on Käpysen ”joustofarkkua”, joka joustaa suunnilleen saman verran kuin lakanakangas. Pelastaakseni katastrofaalisen tilanteen (koon 42 housut eivät nouse reidestä ylös), ompelin sisäsaumaan levennyskiilan, joka näkyy parhaiten viimeisessä kuvassa. Järkyttävän monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen näistä tuli lopulta ihan kelpo farkut. Tein siis kiilatkin kolmeen kertaan, kun leveys ei ikinä meinannut riittää.…
Kesä ja Kekkonen
Tiesin heti tämän kankaan nähtyäni, että siitä tulee kesähousut. Mallina käytin kaapista löytyviä Me&I:n joogahousuja, jotka ovat olleet suosikkihousuni jo useamman vuoden ajan. Kaavat kuitenkin piirsin itse muokaten housuja vielä paremmiksi. Kekkoset vaativat ehdottomasti ”jo edesmenneen” Palmrothin huikeat mustavalkoiset narusandaalit. Näihin housuihin kun vielä yhdistää vähän tuota trikoopaitaa tyylikkäämmän musta yläosan, nuo korkkarit ja niihin sopivan minikokoisen (Palmrothin) valkoisen käsilaukun, täydellinen look on valmis! Koska en uskaltanut heti lähteä pilkkomaan kekkostani, tein testihousut kangaslaatikossani vuosikausia lojuneesta omituisesta kankaasta. Jotain keinokuituneuletta epäilisin sen olevan, löytyi muistaakseni vuonna nakki EK:n palalaarista. Kun vedin byysat päälleni, tajusin heti niiden olevan täydelliset tanssitunneille! Pitikin sitten kuvaa varten laittaa rekvisiitaksi vähän kilinöitä 😉