Matosta pöytäliinaksi

Eräänä päivänä Vilho toi mummin luota mukaan läjän vanhasta matosta purettua kudetta. Mummi oli katkaissut vanhan maton ja antanut välistä purkamansa kuteet Vilholle. Muutaman päivän ajan katselin, kun kuteista viriteltiin ties mitä esteitä ja koristeita ympäri taloa, mutta sitten kyllästyin kompastelemaan niihin.

Minulla oli mielessä epämääräinen muistikuva matosta, joka oli tehty virkkaamalla ohuempaa lankaa tai narua kuteen ympärille, ja päätin kokeilla tekniikkaa. Löysin lanka-arkusta vajaan kerän merseroitua luonnonväristä puuvillankaa ja ryhdyin toimeen. Lanka ja kude kuluivat molemmat sopivasti loppuun, mutta eihän tästä mattoa tullut, sillä se jäi näin pieneksi. Matto muuttuikin siis pöytäliinaksi, sillä se sopii täydellisesti olohuoneemme vihreisiin tekstiileihin – jotka tosin eivät näy kuvassa. Merseroidun langan ansiosta muuten hyvin karkessa ja paksussa liinassa on silkkinen hohto. Tämä onnistuikin täysin yli odotusten!

Yksi katastrofi tällekin matkalle mahtui. Päätin nimittäin silittää valmiin liinan. En kuitenkaan tullut ajoissa ajatelleeksi, että 70-luvun matonkude on luultavasti keinokuitua. Liinassa on nyt siis varsin karhea pinta, sillä se suli kiinni silitysrautaani. Onneksi tajusin sulamisen melko nopeasti, joten silitysrauta ei mennyt pilalle. Sulanut muovi irtosi raudasta vielä varsin helpolla, kun silitin sillä heti talouspaperia. Sulanut möhnä siis tarttui talouspaperiin, eikä rautaan jäänyt juuri mitään. Näihin 60-70-luvun materiaaleihin kannattaa siis todellakin suhtautua suurella varauksella, jos niitä aikoo silittää.

Myöhemmin tosiaan törmäsin sattumalta uudelleen inspiraationi lähteeseen, Mehukekkerit-blogin mattoon. Kannattaa käydä ihailemassa sitäkin!