Jättihapsuja
Ompelin yllätyspaketista saamastani kankaasta tämän veikeän tunikamekon. Tämä on ihan alas vedettynä mekkomittainen, mutta toimii myös tunikana, jona tätä luultavimmin tulen käyttämäänkin. Kaulus on iso, ja sen voi vetää vaikka hupuksi, sisempi osa on vartalonmyötäinen, mutta ei jää ihan makkarankuoreksi, sillä hapsut mukavasti peittävät kriittisiä alueita. Olen ollut pois tanssitunneilta viime keväästä asti ja se näkyy, mutta ennen kaikkea se tuntuu. Olo on ihan hirveä. Keväällä on uskaltauduttava johonkin uuteen liikuntaharrastukseen. Sisempi kangas on ihanan pehmeää Ikasyrin trikoota, päällä on Kankaamon ihanan pehmeäätrikoota. Toteutan varmasti tämän paidan ilman hapsuja vielä joustocollegesta. Vähän muhkeammasta kankaasta ommeltuna tuosta kauluksesta tulee varmasti ihan huikean ihana. Paidan kaava on otettu muokkaamattomana 12/2014 Burdasta ja koko on 38. Laitoin nyt tämänkin tänne, kun oli jäänyt kuvaamatta. Tein topin ompeluryhmän pikkujouluihin, mutta on siinä biletetty jo Antti Tuiskun konsertissakin! Vähän tämä meni siinä rajalla, voiko näin täti vielä pitää tuollaista, kun mittariin taitaa ensi keväänä tulla…
Ihan omaa kangasta!
Näin syksyllä Facebookissa mainoksen Vakka-Suomen kansalaisopiston Neulekankaan suunnittelu ja valmistus -kurssista. Mietin asiaa hetken ja ilmoittauduin heti, kun sain kuulla, ettei yhden kerran poissaolo haittaa kurssin suoritusta. Kurssi oli nimittäin keskiviikkoiltaisin aivan kuten omakin opistokurssini. Etukäteen suunnittelemani malli ei aivan suorilta käsin sopinut neulekankaaksi, sillä vanhahko laitteisto asetti omat rajoituksensa. Mm. värejä sai olla vain kaksi, ja kuvion koko oli myös rajattu. Kuvioksi valikoitui Vilhon idea, jäävuoret. Sommittelin vuoret raporttiin niin, että kuvio tuntuisi jatkuvalta. Vuoret jäivät kokorajoituksen vuoksi pieniksi, mutta olen silti erittäin tyytyväinen kankaaseen. Kaikkien neulosten materiaali on villa. Oma suosikkini näistä on ehdottomasti tummanharmaa versio. Keväällä olisi tulossa uusi kurssi, ja kyllä houkuttelisi osallistua taas! Seuraavaksi voisikin tehdä puuvillaneulosta. Testipaloista ompelin jo pipon ja lapaset. Käsineissä kuosi olisi voinut olla toisin päin, mutta kelpaavat kyllä näinkin. Molemmissa on trikoovuori, ja kaavat ovat omiani.
Hiljaiseloa
Olen yrittänyt saada tätäkin päivitystä blogiin jo monta viikkoa. Tässä se nyt on. Muistaakseni kaavana on Ottobren Papana vähän pidennettynä koossa 92. Sen lisäksi, että minä en ehdi sen enempää ommella, kuvata kuin blogatakaan, eivät lapsetkaan enää halua valokuviin. Ota tässä nyt sitten jotain kuvia näistä! Uudelle vuodelle minulla on vain yksi toivomus: vähemmän kiirettä ja stressiä, kiitos! Se tosin tuskin tulee toteutumaan, sillä graduaineiston käsittelyssä tulee kulumaan loputtomasti tunteja, ja keväälle on muitakin opintoja, töiden lisäksi. Hiljaisuutta on siis luultavasti tiedossa vielä kevätkaudellakin. Pikkuisen pikkuveljenkin kasvu oli notkahtanut 2-vuotisneuvolassa, ja päädyimme lopulta allergialääkärikäynnille. Jo ennen lääkärikäyntiä terveydenhoitaja ehdotti ksylitolin pois jättämistä. Eino onkin nyt ollut reilut pari viikkoa ilman keinotekoisia makeutusaineita ja kas kummaa! Vatsa toimii normaalisti ensimmäistä kertaa koko hänen elämässään! Mystinen allergisoija maidon ohella olikin ksylitoli.
Päiväunipeitto jämäpaloista
Tiedättekö sellaisen tilanteen, kun tuntuu, että hukkuu kaikkeen kurjaan työhön, siivoamiseen ja opiskeluun, eikä enää saa otetta oikein mistään? Olin siinä tilanteessa. Koulutöitä oli kasaantunut enemmän kuin tarpeeksi, gradu, jonka ensimmäinen osa pitäisi palauttaa tammikuun alkuun mennessä, oli (ja on yhä) aloittamatta, Einon synttärit ihan ovella, tenttikirjat kesken ja lasten kanssa piti päästä kerhoonkin, sillä muuten he vain kiukuttelivat kotona. Niin, kotona. Kotihoidossa. Onneksi on mummi, joka pystyy hoitamaan poikia muutamana päivänä viikossa. Mutta tietysti tämä pikkujouluaika on kiireistä myös aktiiviselle eläkeläiselle, joka harrastaa kuoroa ja ties mitä kaikkea muuta! Käytännössä ehdin useimpina päivinä lukea tenttiin ja tehdä koulutöitä vain lasten päiväunien aikana. Luojan kiitos, neljävuotiaamme nukkuu yhä päiväunet! Olin jo täysin kaoottisessa pisteessä itseni kanssa, kun eräänä kauniina (tai sateisena, en todellakaan muista) päivänä päätin ommella tilkkutäkin. Annoin kaiken muun olla, unohdin hetkeksi deadlinet ja tentit ja aloin leikellä jämäkankaista neliöitä. Ja lisää neliöitä. Ja vielä lisää neliöitä. Lapset…
Villatakki
Aloitin tämän villatakin neulomisen joskus loppukeväästä. Tein sitä aina silloin ja tällöin, en mitenkään säännöllisesti. Lankaa olin ostanut eri markkinoilta monena vuotena aina vyyhdin tai kaksi kerrallaan. Alkuperäisenä ajatuksena oli neuloa polviin saakka pitkä villatakki. Jossain vaiheessa tajusin, että sellaisessa on ihan järjetön työ, eikä sillä olisi kovin paljoa käyttöä. Tällaisesta mielettömästä langasta pitää tehdä jotain, mitä oikeasti voi käyttää vaikka joka päivä syyskuusta toukokuuhun ja vielä kesäiltoinakin! Lanka on yläneläisen Rintalan tilan käsittelemätöntä villalankaa. Langan joukossa on heinänroskia ja pinta on yhä rasvaisen tuntuinen. Olikin hauska neuloa tätä kuivilla käsillä, sillä käsiä ei tarvinnut silloin ollenkaan rasvata. Rasvainen lanka teki kädetkin pehmoisiksi! Eikä tämä edes kutita juuri lainkaan. Tätä voi siis pitää myös lyhythihaisen paidan kanssa. Kuvioita hain Pinterestistä ja sommittelin sitä mukaan kuin työ eteni. Missään vaiheessa minulla ei ollut suunnitelmaa kokonaiskuvasta. Se kostautuikin lopussa, sillä kaulus epäonnistui täysin, ja jouduin tekemään se uusiksi. Nyt tämä on kuitenkin…