Ensimmäiset harjoitustyöt
Ensimmäinen demokurssi käsityökasvatuksen opinnoissa on nimeltään monimateriaalisuus tekstiilityössä. Kurssin aikana käymme läpi muutamia koulun tektiilityössä käytettäviä tekniikoita läpi. Koska opiskelen käsityökasvatusta sivuaineena, kurssityöt ovat erilaisia kuin pääaineopiskelijoilla. Käytännössä kaikki sivuaineopiskelijat ovat joko luokanopettajia tai lastentarhanopettajia, ja heillä on ollut aiemmissa perusopinnoissa jotain monialaisia opintoja, joissa on jo tehty samantapaisia harjoituksia. Minä olen kuitenkin se poikkeus: humanisti opettajankoulutuslaitoksessa. Minulla ei ole taustalla kuin omat harrastuneisuuteni, joka ei ihan jokaista käsityötekniikkaa kata, vaikka monenlaisia tekniikoita olen vuosien saatossa kokeillutkin. Tämä on kuitenkin vain hyvä asia. Eniten minua opinnoissa etukäteen jännitti se, pääsenkö haastamaan itseäni kurssitöissä. Ensimmäisenä oli vuorossa huovutus. Huovutuskokemukseni rajoittuu huopapallojen pyörittelyyn lasten kanssa, joten oli kohtuullisen haastavaa alkaa tehdä ensimmäisenä isompana huovutustyönä käsinukkea. Vähän tuollainen karvainen siitä vielä jäi, mutta olen siihen silti tyytyväinen. Käsinuken harmaa pohja on märkähuovutettu muotoon, ja värilliset osat on neulahuovutettu pintaan. Toiselta demolta jouduin olemaan pois vatsataudin vuoksi. Värjäsin kankaan kotona kasviväreillä ja painoin siihen…
Leijonasetti ja ohje housujen säädettävään vyötäröön
Verson puodin ompelukerhon yllätyspaketista löytyi ihanaa Leena Rengon suunnittelemaa Leijonamieli-kangasta. Ompelukerhon ideana on ommella yllätyskankaasta tiettynä aikana, joka nyt oli 19.-24.9. Ihastuin kankaaseen heti, samoin kuin Einokin. Koska hän oli veljeään innostuneempi kankaasta, päätin ommella jotain hänelle. Matkaan tuli mutkia heti alussa, sillä perheeseemme rantautui vatsatauti. Ensin sen sairasti Eino, minkä seurauksena valvoin useamman yön. Seuraavana vuorossa olinkin minä. Sain taudin todella voimakkaana, ja se voi voimat neljäksi päiväksi. Juuri, kun olin toipunut taudista, Vilho alkoi oksentaa. En siis reilun viikon kestäneen pyykkämisen keskellä ehtinyt edes ajatella ompelua. Aloitin vaatesetin ompelun ompelukerhon viimeisenä päivänä, enkä ehtinyt saada sitä valmiiksi. Vaatteet valmistuivat siis yhden vuorokauden myöhässä. Olisin varmasti saanut nopeammin valmiiksi pelkän teepaidan, mutta halusin ehdottomasti tehdä näistä kokonaisen setin. Huppari ja housut ovat joustocollegea, leijonakangas trikoota. Huppari on Ottobren Crocodile (1/2015) koossa 104 ja housujen kaava on joku minulta ennestään löytynyt kapea sivusaumaton malli koossa 100. Housujen lahkeissa on löysähköt…
Rakkaudella tehty, ylpeydellä pidetty
DIY Stories -blogissa oli elokuussa haaste, jossa tarkoituksena oli tehdä kooste niistä omatekoisista vaatteista, jotka ovat päätyneet vakituiseen käyttöön. Aloin selata blogiani ja löysin kuvista paljon suosikkejani. Ensimmäinen on villakankainen jakku, jonka olen ommellut oletettavasti joskus 1990-2000-luvun taitteessa. Olen käyttänyt tätä todella paljon. Kuvaa tästä ei ollut, sillä en tosiaan pitänyt tuolloin blogia. Oman domaininikin (riinu.net) rekisteröin vasta vuonna 2006, tosin ”kotisivut” minulla oli ollut jo paljon aiemminkin, mutta ne eivät liittyneet käsitöihin millään tavalla. Jakku tosiaan mahtuu minulle yhä, vaikka kovin paksuja vaatteita ei sen alle mahdukaan! Vähän nuo alimmat napit kiristävät, mutta se lienee ymmärrettävää, sillä jakku on vähintään 15 vuotta vanha. Käänteet on helmaa lukuun ottamatta ommeltu koneella, mitä en enää tekisi, mutta kyllä tämä kelpaa silti yhä käyttöön. Alla oleva kuva pääsi mukaan tuon pipon vuoksi. En muista, milloin neuloin sen, mutta sekin on ollut käytössä varmaan jo vuosikymmenen. Pipo on pesujen myötä huopunut vähän, ja…
Vauvalahja ja kukkopaita
Koulun ja lasten päivähoidon alkaminen on ollut sen verran energiavievää, etten ole saanut sen enempää blogattua kuin ommeltua tai kuvattuakaan juuri mitään. Nämäkin kuvat ovat taas niin onnettomia, että mietin kyllä kaksi kertaa, voinko lainkaan julkaista näitä. Jotkut ovat saattaneet bongailla näitä lahjaompeluksia jo Instasta, mutta tässä on kaikki nyt yhteen kuvaan koottuna. Tein siis pienen vauvalahjan ystävälleni, joka odottaa esikoistaan. Vaippakakun kokosin kestovaipoista, joista osa on ostettu käytettynä, osan olen päällystänyt uudelleen ja osa on meidän poikien vanhoja. Kakussa on myös lelu ja kuvakirja, jonka olen ommellut Onni ja Ilona katselukankaasta. Tossut ompelin myyntiin joskus ajat sitten, mutta koska ne pyörivät nurkissa vieläkin, ne pääsivät myös lahjaan. Paketissa on siis vaippojen ja nahkatossujen lisäksi kolme kietaisubodya, potkuhousut, veloursetti ja unipesä. Unipesä on ommeltu puuvillasta. Ulkopuolella on Jätti-Rätin yksivärinen puuvilla, sisäpuolella Majapuun kuviollinen puuvilla, mutta tämänhän voi halutessaan kääntää myös toisin päin. Koitin saada pesästä jämäkän, mutta pohjalla on vain…
Farkut ja t-paita
Havahduin tässä eräänä päivänä siihen tosiasiaan, ettei kaapista löydy kuin kahdet sopivat farkut. Loput ovat liian pieniä, liian suuria tai muuten sopimattomia. Osan olen ommellut itselleni joskus 1990-lopulla tai 2000-luvun alussa, enkä enää yksinkertaisesti halua käyttää niitä. Kaivoin siis lehtihyllystäni tutun Ottobren (5/2012) ja piirsin siitä Lady fit -farkkujen kaavat. Muutin farkkujen takakaarrokkeiden muotoa sekä takataskuja. Olen tehnyt kaavoilla jo useammat housut itselleni, mutta suurin osa niistä on äitiysmallisia. Nämä on ommeltu Eurokankaan todella joustavasta farkusta, joka on nurjalta puolelta vaaleanpunaista. Punainen kuultaakin farkusta hiukan läpi, joten tein tikkaukset luumunpunaisella langalla. Kolikkotasku on Marimekon puuvillaa, samoin taskupussi, joka ei tosin näy mihinkään. Paita on Aarrekidin trikoota, ja leikkasin sen ilman kaavoja vanhan paidan mallilla. Olen jemmannut tätä kangasta pitkään, mutta nyt vasta tajusin, ettei se riitä kunnolla pitkähihaiseen paitaan. Tein siitä siis mukaavaakin mukavamman löysän t-paidan. Pääntien on kantattu samalla kankaalla, hihoissa ja helmassa on vain taitteet. Tykkään kovasti näistä!…
Ensimmäiset mattoni
Kävin viime lukuvuonna kudontakurssilla, mutta sen aikana ehditiin juuri ja juuri saada loimi kangaspuihin. Itse kutominen jäi oman aktiivisuuden varaan. Matot olisivat varmasti jääneet kutomatta, ellei loimi olisi ollut omissa kangaspuissani. Kävin siis kesällä gradun kirjoituksen lomassa muutaman kerran kutomassa ja sain aikaseksi kaksi mattoa, joista kumpikaan ei ole täydellinen. Räsymatto on suht tasainen, mutta raidat eivät ole ihan sellaiset, kuin toivoin. Viimeinen oranssi raita jää ikään kuin kesken, mutta kudoin sen silti tuonne, sillä loppu loimi olisi muuten jäänyt käyttämättä. Villamatossa taas raidat ovat kauniit, mutta matto levenee toisessa päässä! En ole saanut otettua siitä kunnollista kuvaa, joten lopussa on vain kännykällä otetut kuvat. Räsymaton kuteet on kokonaisuudessaan tekstiilijätettä. Käytännössä se tarkoittaa vanhoja käytöstä poistettuja vaatteita, vääränkokoisia verhoja ja pöytäliinoja, kuluneita lakanoita ja kaapissa vuosia pyörineitä kankaanpaloja. Tähän mattoon on kudottu paljon muistoja, sillä matossa on muun muassa parit omat lempihousuni, lapsuudesta asti mukanani kulkeneita lakanoita ja edesmenneen isäni…