Avauduin käsityökasvatuksen ompelukurssista jo aiemmassa postauksessani. Sain nyt kuitenkin kuvattua kaikki harjoitukset ja varsinaisen kurssityön, joten en enää enempiä avaudu kurssin hyödyllisyydestä! Tälle viikolle sattui juuri Vaatevallankumous, joten tulostin kuvauksiin itselleni I made my clothes -lapun. Kaikki kuvassa näkyvät vaatteet ovat itse tekemiäni.
Sitten niihin käsityökasvatuksen harjoitustöihin. Meille opetetaan teoriakursseilla kokonaisesta käsityöstä, joka tarkoittaa kokonaista käsityöprosessia suunnittelusta valmiiseen lopputuotteeseen. Tämä ideaali toteutuu kurssitöissä heikosti tai ei lainkaan. Harjoitustöitä varten saimme tarkat ohjeet ja niukan valikoiman useimmiten yhteensopimattomia kankaita. Collegehousuja en viitsinyt tehdä koulun kankaista lainkaan, sillä kankaat olivat niin kauheita. Nämä pussukat tein koulun kankaista, sillä olisin joka tapauksessa joutunut maksamaan kurssista parinkympin materiaalimaksun.
Ensimmäisenä harjoituksena oli lorupussin ompelu. Tarkoituksena oli harjoitella kanttinauhan käyttämistä, paikkataskun ompelua ja ehkä jotain muutakin – tai sitten ei. Tämä pussi on ohutta puuvillaa ja tasku on mustaa farkkua. Tästä tuli minusta oikein kiva, eikä meidän lapsilla mitään lorupussia ollutkaan ennestään. Kukahan vielä tekisi tämän sisälle ne lorukortit?!
Toisena harjoituksena teimme vetoketjullisen vuoritetun pussukan. Vetoketjut olivat niin hurjan värisiä ja kokoisia, että nappasin heti ainokaisen pinkin omaan pussukkaani. Ensin aioin antaa tämän lahjaksi, mutta lopulta harjoitusten palautus viivästyi niin, että keväiset synttärit olivat ja menivät. Tämä jäi siis lopulta Vilholle, joka tietysti ihastuikin tähän heti. Tekstin asemointi puhekuplaan ei onnistunut ollenkaan, ja olenkin nyt miettinyt, mitä tuossa alapuolella voisi lukea, jotta koko kupla tulisi käytettyä. Tarkoituksena oli harjoitella vetoketjun ompelua ja aplikointia.
Kolmas harjoitus oli kangaskassi. Tästä olisi kai saanut tehdä isommankin, mutta tein nyt sitten vain tällaisen aika pikkuisen kassin. Eino ihastui kissakassiin ikihyviksi, ja lupasinkin tämän jo hänelle. 3-vuotiaan mielestä tätä ei edes ole yhtään pieni vaan ihan sopiva! Tässä työssä harjoiteltiin mm. napinläven ompelua.
Neljäntenä harjoituksena teimme collegehousut, joissa tuli olla resoria vyötäröllä ja lahkeissa sekä taskut. Toinen joustavan materiaalin harjoitus oli trikoopipon ompelu. Pipo näkyy alla takkikuvassa. Näiden harjoitusten ja takin ompelun ohessa tein kurssilla alusta loppuun sateenkaaripaidan ja leikkasin ja ompelin karttapaidan kantteja vaille valmiiksi.
Varsinainen kurssityöni oli kevättakki. Tämä oli oikea murheenkryyni tämäkin. Olin ottanut demolle mukaan väärän kaava-arkin, enkä saanut tehtyä tätä Ottobren kaavoilla. Takin kaava onkin otettu vanhasta Modasta (5/2013). Hihat olivat kaavassa lyhyehköt ja malli todella suuri ja säkkimäinen. Koko on 36, ja se on aika jämptinkokoinen rintojen kohdalta, mutta suuri kaikista muista kohdista, vaikkei minua voi parhaalla tahdollakaan sanoa rintavaksi – päinvastoin.
En osannut koulussa keskittyä tekemiseen, eikä luokassa ollut tarpeeksi tilaa kankaiden käsittelyyn, joten tein suunnittelussa joitain virheitä, joita jouduin myöhemmin korjailemaan varsin luovasti. Sirkkarenkaat löin epähuomiossa väärään paikkaan. Toinen vyötärönauhakujan sirkoista meni vahingossa tuulilistan alle, minkä seurauksena jouduin miettimään sirkkojen asettelun ja nyörin paikan uudelleen. Löin viereen toisen sirkan, jolloin sain nauhan pään takin saumaan kiinni, eikä missään roiku irtonaisia nyörinpäitä. Toteutin myös hupun nyörikujan samalla tavoin, jotta ilme pysyisi yhtenäisenä. Myös helmassa on nyöri, joka voidaan kiristää takaa keskeltä.
Ajattelin tätä ommellessa, etten ikimaailmassa tule käyttämään tätä, mutta nyt, kun takki on vihdoin valmis, olen siihen melko tyytyväinen. Tikkaukset eivät ole täysin onnistuneita, ja muutaman ajatusvirhe tosiaan kävi, mutta ulkopuolelta tuo näyttää nyt kuitenkin suhteellisen siistiltä. Näistä kuvista päätellen takki näyttäisi myös hyvinkin oikean kokoiselta ja kohtuullisen hyvin istuvalta.
Takin päällikangas on Jätti-Rätistä ja luultavasti jotain viskoosisekoitetta. Märkänä se tuntui jäykältä ja viskoosimaiselta, kuivana se laskeutuu kauniisti, mutta myös rypistyy jonkin verran. Vuori on Jätti-Rätin ulkoilukangasta, joka tuntui pitävän aika hyvin tuulta. Kalleinta takissa ovat ehdottomasti Prymin isot sirkkarenkaat ja nepparit! Onneksi kumpiakin jäi vielä yli myöhempiin tarkoituksiin.
