Lainasin tuossa viime viikolla muutaman kasvivärjäystä käsittelevän opuksen kirjastosta ja siitä lähtien on sormet syyhynneet värjäyspuuhiin. Eilen sitten päätin tarttua toimeen ja lähdin äidin luo lankoja värjäämään.
Koska minulla oli epäilyksiä värjäämisen onnistumisen suhteen, ajattelin aloittaa pienellä määrällä ja helposti saatavilla kasveilla. Valikoin kirjan (Aittomäki, Colliander, Kotiranta: Väriä luonnosta) ohjeista peltosauniolla värjäämisen.
Samalla kun kävimme tontilla kastelemassa auringonkukat, leikkelin mukaan ison kasan peltosaunioita naapurin pellolta. Saunioista nypimme sitten Miskan kanssa saunioista kukat pois, sillä ohjeen mukaan väripataan piti laittaa vain varret ja lehdet. En tiedä oliko tuo tarpeellista, mutta ajattelin näin ekan värjäyskerran kunniaksi noudattaa ohjetta mahdollisimman tarkoin.
Kun sauniot porisivat jo padassa, luin kirjasta, että kasvit tulisi kerätä ennen kukintaa parhaan värjäämistuloksen takaamiseksi. Aloin epäillä saunioiden värjäystehoa, sillä ne olivat jo kukintansa loppusuoralla. Päätinkin kerätä äidin kasvimaalta muutaman tillinvarren saunioiden seuraksi pataan. Sauniotillipadan tuottaman hajun kuvaaminen on melko vaikeaa, sillä niin pahalta soppa haisi. Eikä ulkonäkökään ollut liian houkutteleva, kuten kuvasta näkyy.
Puretin langat värjäyksen yhteydessä alunalla, joka muutti värjäysveden jännittävän sameaksi. Lämmitin aluna-saunioveden lankoineen ensin hitaasti (noin puolessa tunnissa) vähän alle kiehumisrajan ja annoin sitten hautua siinä lämmössä tunnin verran. Vesilämpömittaria meillä ei ollut, joten lämpötilat jäivät arvioiksi.
Yhdentoista maissa illalla värjäykset tulivat valmiiksi, joten lopullista värin paljastumista joutui odottamaan seuraavaan aamuun. Kesäkeittiö valaisin kun ei juurikaan halunnut toistaa värejä kovinkaan hyvin.
Aamuauringossa huutelin langat ensin etikkavedessä, sitten pesuainevedessä ja lopuksi ihan pelkässä vedessä kunnes väriä ei enää irronnut.
Lankana käytin Novitan Woolia, jonka olin kerännyt keräiltä vyyhdille. Jälkiväriin laitoin vielä purettamattoman Novitan Huopanen-langan.
Lopullinen värjäystulos oli tällainen. Molemmat on värjätty peltosauniolla ja tillillä, mutta vasemmalla on alunapuretettu vyyhti ja oikealla jälkivärjätty vyyhti.
Seuraavana ajattelin kokeilla juuri tällä hetkellä kovasti tienpientareilla kukkivaa pietaryrttiä. Josko siitä sitten saisi erilaisia sävyjä.