Hilma kävi rokotuksessa 10.8. ja nyt se on saanutkin ulkoilla enemmän. Se on kulkenut mukana joka paikkaan ja ollut muutaman yön jo mumminkin luona, ihan ongelmitta. Ainut pelottava asia siellä on koira. Ilmeisesti jo Sebun haju saa sen varautuneeksi ja Hilma viettääkin suurimman osan vierailuajoistaan sohvien ja pöytien alla, mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomana.
Myös lapset ovat lähes yhtä pelottavia kuin koirat. Aikuisten seurassa paniikkia syntyy vähän harvemmin. Kuitenkin myös kotona Hilma saattaa majoittua mistä syytä milloinkin sohvan tai kaapin alle kyyristelemään. Kiinni se ei silloin anna ja pakenee meitä. Mutta sitten toisena päivänä Hilma makaa pitkänä pötkönä omalla paikallaan olohuoneen sohvalla ja rukki lähtee käyntiin heti, kun kissan viereenkään menee.
Mun päivitellessä kissan toimintaa Miska kuitenkin kommentoi, että miksi mä sitten pienenä leikin pikkueläimillä yksin kaapissa.. Että kai sitä emäntä sitten muistuttaa kissaansa ja toisin päin. Olenhan minäkin toisena päivänä sosiaalisempi kuin toisena…
Näissä kuvissa Hilma tarkkailee kotipihaa. Se ei enää ole pelottava. Eilen illalla meille tuli melkein hätä, kun Hilma päätti karata oven raosta tutkimaan ulkoilmaa. Ei se ehtinyt kuin aidan ali naapurin puolelle. Siellä se istui ja tuijotteli jotain yölentäjää jännittyneenä. Fleksissä Hilma kulkee reippaasti, eivätkä pian pieneksi jäävät vanhat fretin valjaat haittaa menoa laisinkaan.
Sääli ettei meidän pienellä pihalla ole yhtään puuta, sillä niissä kiipeily on selkeästi vastustamaton intohimo Hilmalle. Tähän mennessä lähes jokaiseen vastaan tulleeseen puuhun on pitänyt vähän kiivetä. Ja ketterältähän tuo meno jo näyttää.