Olin jo pitkään ihastellut virkattuja pitsimattoja käsityömessuilla ja erilaisissa designtapahtumissa. Viime viikolla pääsin lopulta tuumasta toimeen ja lähdin käymään Jättirätissä matonkudeostoksilla. Ostin siis 2,5 kiloa harmaata trikookudetta. Säkki vaikutti ihan valtavalta, ja ajattelinkin, että siitä syntyy varmasti ainakin pari mattoa.. Noh, toisin kävi.
Sain vinkin ohjeesta lapsuudenystävältäni netin kautta. Ohjeessa neuvottiin käyttämään ontelokudetta, joka ilmeisesti on jonkin verran ohuempaa kuin tämä ostamani matonkude. Ensimmäinen mattoyritelmäni aaltoili valtavasti, enkä luonnollisesti ollut siihen lainkaan tyytyväinen. Päädyin purkamaan maton, ja aloitin työn uudestaan melkein alusta. En siis voinut seurata ohjetta kovinkaan orjallisesti, mutta kyllähän tuossa sama malli näkyy kuitenkin.
Yllättävän raskasta tuollaisen kuteen virkkaaminen oli. Onneksi matonkude oli aika elastista ja liukui niin kevyesti kuin tuollaisen voi kuvitella liukuvan. Oikea käsi, kämmen ja sormet tulivat kyllä aika jännän tuntuisiksi =) Ekan version loppupuolella en meinannut jaksaa nostaa vajaan litran mehupulloa jääkaapista, kun sormet eivät jaksaneet pitää otetta! Piti sitten välillä pitää vähän taukoa tuossa virkkailussa.
Virkkasin maton 10 mm:n virkkuukoukulla, ja sen halkaisija valmiina on tasan metri. Vessan mattoa siitä ei siis tullut (vessaan olisi mahtunut n. 60 cm leveä matto), mutta eiköhän sille joku paikka kotoa löydy, on se sen verran hieno, vaikka näin itse sanonkin!
Hienohan siitä tuli! Oikein tutun näköinen! 🙂