Vilho-poika sai vihdoin ja viimein ihanan pehmoiset merinovilla-asusteet. Olihan näitä sitten odotettukin jostain syksystä saakka… Eihän tuo muutenkaan mennyt kuin Strömsössä, sillä mikäs ompelus se olisi, jota ei kertaalleen purkaisi 🙂
Kumpaankaan ei ollut varsinaisia kaavoja, vaan piirsin ne itse toisesta kypärämyssystä ja kaulurista. Mallin kypärämyssyyn otin Ruskovillan myssystä, jonka ostin viime viikolla. Tämä on nyt vähän Ruskovillan myssyä pienempi, hiukan iso vielä muttei ihan valtava. Kaulurin malli on H&M:n akryylikaulurista, jota Vilho on joutunut tähän saakka käyttämään. Joka kerta sitä pukiessa olen tuntenut huonoa omaatuntoa, sillä kauluri on tosi kamalan tekokuituisen tuntuinen. Hyvin se silti ajoi asiansa syksyn ajan ja oli varmasti koko neljän euron hintansa arvoinen.
Kaulurin ”nurjapuoli” oli tummanruskeaa fleeceä, samaa kuin applikoitu norsukin. Jotenkin ajauduin taas tekemään pienen applikoinnin, olisihan tuo ollut ilman sitä ihan valtavan tylsän näköinen, eikö..? Norsuapplikaation idea tuli tästä. Pääsin myös testailemaan saumurin kapeita ompeleita, ja varmaan ensimmäistä kertaa vaihdot ompeleesta toiseen sujuivat ongelmitta! Jee! On siis toivoa, että mä joskus opin käyttämään tuota vähän liian teknistä konetta.
Kypärämyssystä tuli oikein hyvä, eikä Vilho edes välittömästi yritä kiskoa sitä pois päästään (kuten on Ruskovillan myssyn kanssa), mutta kauluri on kyllä aika iso vielä. On kai pakko neuloa merinolangasta pienempi, kun tuo valmis villakangas loppui.
Aivan ihana! Tämmöinen pitäisi tehdä itsekin, merinovillat ja fleecet odottaisi valmiina. On varmasti lämmin