Edelliset ihan kaupasta ostamani bikinit venyivät melkoisesti kahden raskauden jäljiltä, eivätkä ne oikein enää olleet parhaimmillaan. Tykkäsin kuitenkin kovasti niiden mallista, ja koska uima-asujen etsiminen kaupoista on ollut tähän mennessä aina pitkä ja tuskainen taival, päätin ommella itse uudet vanhojen mallilla.
Viime talvena – kyllä, luit oikein, viime talvena – ompelin itselleni sitten nämä. Yläosan helmaa pidensin vähän, mutta muuten nämä ovat suora kopio vanhoista. Tykkään keskivartalon peittävästä uimapuvusta, mutta inhoan yksiosaista perinteistä uikkaria. Tässä yhdistyy nyt bikinien ja perinteisen uimapuvun parhaat puolet. Kaksiosainen on minusta helpompi pukea ja mukavampi päällä, mutta toppiyläosa peittää vatsan. Housut näyttävät ja ovatkin kapeammat kuin yläosa, sillä halusin housujen pysyvät päällä, kun taas yläosa saisi mieluiten laskeutua melko vapaasti.
Kangasvalinta mietitytti enemmän kuin paljon. Tämä on nimittäin scubaa. Tämänpäiväisen testin perusteella kuivuminen kestää iäisyyden, mutta housut pysyvät jalassa. Liiveissä on vuorina läpikuultavan ohutta trikoota ja kuppeihin saa laitettua pienet muotoonpuristetut toppaukset, jotka purin vanhoista rintaliiveistä. Toppaus on samaa paksuutta kuin vanhoissa bikineissä, eli noin millin luokkaa. Housujen haaraan laitoin pienen vuorin vanhoista narubikineistä, joita en totta vieköön ole enää ikinä laittamassa päälleni! Sen verran on kilometrejä mittarissa, että taidan sopia paremmin mummopöksyihin kuin postimerkinkokoisiin narupikkareihin.
Nämä onnistuivat minusta oikein hyvin, ja toivon, että saan aikaiseksi myös tavallisen bikiniyläosan näihin. Sen palat on myös jo leikattu, mutta ompelu jäi kesken silloin talvella. Ne ovat siis yhä kesken… Mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö?
Upeat ovat! Juuri tällaisia itsekin tarvitsisin. En omista tällä hetkellä ollenkaan vastaavia vaatekappaleita, tänään hikoilin sitten topissa ja shortseissa rannalla, enkä uinut. Kangastakin olisi kyllä jemmassa…Aurinkoista kesää!
Yritin juuri kaupassa sovitella uikkaria, voi kauhistus. Osaisipa itse tehdä.
Ei muuta kuin tuumasta toimeen 🙂 Nämä valmistuivat oikeasti todella nopeasti, vaikka blogiin pääsemisessä olikin vähän viivettä!
Hienot bikinit! Minäkin ompelin viime vuonna uikkarin, mutta en hennonnut blogata sitä. Olisihan sitä voinut vaan tasokuvat ottaa :D.
Hah hah, en minäkään halunnut uimapuvussa blogissa poseerata! Tasokuvat ajavat minusta hyvin asian 🙂