Olen tälle sivulle koonnut portfolion puu-, muovi- ja metalliteknologian kurssilla tekemistäni puutöistä. Edelliset kokemukseni puutöistä ovat alakoulusta 80-90-lukujen taitteesta, eli ihan muutaman vuoden takaa. Sen jälkeen olen lähinnä hionut huonekaluista maaleja tai naputellut kasaan jotain linnunpönttöä yksinkertaisempaa.
Harjoitustyöt
Aivan ensimmäinen harjoitustyöni oli kasvoreliefi, jonka tein veistämällä. Kyseinen työ on koulun perinne, ja kaikki uudet opiskelijat veistävät oman kuvansa. Kuvat on kiinnitetty koulun seinälle suureksi tauluksi.
Toinen harjoitustyöni oli liitostyö, jossa talttasin laatikon nurkkaan kalanpyrstöliitoksen. Koulussa nyhräsin yhtä liitosta loputtoman pitkään kynän ja viivaimen avulla, mutta kotona homma alkoi sujua, kun puuseppämieheni opasti minua elämää helpottavien työkalujen käytössä. Kolmantena harjoituksena leikkasin ja taivutin muovia, ja sain aikaiseksi – noh, jotain…
Sorvaustyö
Todelliseksi murheenkyyniksi osoittautui sorvaustyö. Sorvaustyön lähtökohtana oli tehdä yksinkertainen pienehkö astia, jossa voi säilyttää jotain. Odotukseni eivät olleet alkujaankaan korkealla, mutta työn edetessä rima aleni alenemistaan. Ensimmäinen harjoituksen tein pienestä koivunpalasta, jonka löysin varastosta. Tämän jälkeen sahasin koivulankusta sopivan pätkän, jonka sitten höyläsin suoraksi ensin oikohöylällä ja sitten tasohöylällä. Höyläyksen jälkeen sahasin pyörösahalla laudan kolmeen suunnilleen samanmittaiseen osaan ja liimasin osat yhteen puuliimalla.
Kun sorvattava puukappale oli yhtenäinen, aloitin lieriösorvauksen, josta ei sitten tahtonut tulla yhtikäs mitään. Terä nappasi aina jonnekin kiinni ja lohkaisi mennessään isoja palasia. Pelkäsin kiinnitysruuvien jo pian tulevan näkyviin, kun paloja lohkeili kaiken aikaa. Sain kuitenkin jonkinmoisen lieriön sorvattua.
Lopulta hylkäsin tämän ja yritin sorvata tuoretta vaahteraa (kuva yllä). Sekin sujui huonosti, ja luovutin edes kokeilematta ontelosorvausta. Aloin jo olla epätoivoinen kurssin läpäisemisen suhteen, kunnes mieheni otti yhteyttä kotipaikkakunnallamme asuvaan puuseppään, joka harrastaa sorvausta. Hänellä oli minulle valmis aihio, joten aloitimme siitä.
Sorvaus muuttui täysin, kun vieressä oli joku ohjaamassa. Aloitin työn ontelosorvauksesta. Porasin keskelle reiän noin 20 mm:n terällä sorvauksen helpottamiseksi. Tämän jälkeen aloin sorvata puuta reunoilta keskelle päin. Kun sisäosa oli suunnilleen valmis, jatkoin ulkoreunaan. Rouhin ensin suuret epätasaisuudet pois, minkä jälkeen sorvasin kaarevat pinnat.
Olin aiempien sorvausyritysten seurauksena luonut itselle valtavan pelon koko sorvia kohtaan ja jännitin sorvausta niin paljon, etten voinut sovittua sorvauspäivää edeltävänä päivänä keskittyä mihinkään. Hyvässä ohjauksessa jännitys katosi nopeasti, eikä puusta lohjennut yhtäkään suurta – tai edes pientä – palaa. Mielessä kävi jopa ajatus omasta sorvista autotallin nurkassa!
Levytyö
Levytyön valmistus sujui huomattavasti sorvausta kitkattomammin. Päätin heti tehdä jotain taidoilleni sopivaa – eli erittäin yksinkertaista. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin suunnittelemaan säilytyslaatikot eteisen avolokerikkoon. Olen monet kerrat turhautunut kyseisiin lokerikkoihin, sillä niihin tulee tungettua vähän sitä sun tätä ja lokerikko on aina epäsiistin näköinen. Toiveissa oli, että lokerikon yleisilme siistiytyisi, kun osan tavaroista saisi kunnolliseen laatikkoon pienen ruman muovikorin sijaan.
Päätin tehdä laatikon kotona ennestään löytyvästä mäntylevystä. Koska levyn materiaali riitti juuri kahteen laatikkoon, päätin tehdä laatikoita samalla vaivalla kaksi. Höyläsin levyn ensin suoraksi sopivaan paksuuteen oiko- ja tasohöylällä, sillä levy oli säilytyksessä elänyt jonkin verran ja oli vähän kiertynyt. Halkaisin levyn sitten pituussuunnassa, jolloin minulla sattui pieni mittavirhe. En huomioinut mittauksessa sahan terän viemää leveyttä, jolloin toisesta levystäni tuli kapeampi kuin toisesta. Kun oli halkaissut levyn pituussuunnassa, sahasin sen pyörösahalla poikki sopiviin pätkiin.
Laatikon kulmat halusin sahata jiiriin, sillä se on erittäin siisti ja huomaamaton liitos. Koska tein sahauksen kotona epätarkalla pyörösahalla, tein ensin koesahauksen listankappaleisiin voidakseni tarkistaa suorakulmalla onnistuneen kulman. Kun kulma oli tarkastettu sahasin saman viistotuksen kaikkiin osiin.
Kulmien sahauksen jälkeen kävin koululla jyrsimässä jokaisen kappaleen alaosaan uran pohjalevyä varten. Alla olevassa kuvassa näkyy jyrsitty ura ja Festoolin Domino-kone sekä sillä tehdyt reiät, joihin työnnettävillä dominopaloilla laatikko saadaan koottua. Koska levyni oli niin ohut (8 mm), pienimmänkin domino-palan mahtuminen koloon oli eritäin tarkoilla. Muutama reikä tulikin levyn läpi, mutta kittasin reiät ennen maalausta.
Kun puuntyöstö oli valmis, hioin sisäpinnan kevyesti käsin ja maalasin laatikon osien sisäpinnat ruiskulla harmaiksi. Kun maali oli kuivunut, liimasin laatikot kasaan dominopaloja käyttäen ja jätin kuivumaan. Kun liima oli kuivunut, kittasin epätasaisuudet Siloran snickeri-tasoitteella.
Kun laatikot oli maalattu sisältä, hioin ulkopinnan ja maalasin sen ruiskumaalilla. Yksi kerros maalia ei vielä riittänyt tasaiseen lopputulokseen, joten hioin pinnan kevyesti ja maalasin sen uudelleen.
Metallin ja puutyön yhteiseksi kurssiarvosanaksi sain kolmosen (3). Tentistä sain nelosen, joten nämä työt laskivat arvosanaa.
