Olen 16-17 vuotta sitten opiskellut vuoden verran sähkö- ja tietokoneasentajan opintoja Turun ammatti-instituutissa ja työskennellyt aikoinaan yhden kesän laivasähköasentajana telakalla, joten osan asioista olisi voinut kuvitella olevan tuttua. Ei kuitenkaan ollut erityisen yllättävää todeta, että olin unohtanut lähes kaiken.
Lasertyöstöä odotin kovasti, mutta sen osuus jäi kurssilla valitettavan laihaksi. Moni muukin oppisisältö olisi kaivannut enemmän käsittelyaikaa, joka jättikin miettimään, olisiko järkevämpää rajata kurssille vähemmän sisältöjä, kun kaikkea ei kuitenkaan ehditä käsitellä kuin nimellisesti. Myös kurssin opintopistemäärä on niin pieni, ettei kurssiin senkään puolesta voi sisällyttää valtavan laajaa oppimäärää. Tällaisenaan kurssin sisältö ja tehtävät vastaavat varsin hyvin opintopistemäärää, toisin kuin monella muulla kurssilla. Oman työn valinnalla pystyy myös vaikuttamaan työmäärään hyvin. Varsinainen oppiminen jää kuitenkin vähäiseksi, jos asioihin ei ole aikaa paneutua kunnolla.
Kurssityön oppimis- ja työprosessin kuvaus
Kurssityön tavoitteena oli oppia rakentamaan vahvistin ja ymmärtää sen toimintaperiaate. Elektroninen vahvistin nimensä mukaisesti vahvistaa signaalia. Tässä vahvistimessa tulosignaali tulee aux-liitännän kautta toiselta laitteelta, esimerkiksi puhelimelta. Signaali vahvistetaan ja syötetään kauittimille. Tehoa säädetään potentiometrillä, joka toimii siis äänenvoimakkuuden säätimenä. Vahvistimen rakentamisessa on tärkeää työskennellä tarkasti ja huolellisesti. Piirilevyn suunnitteluvaiheessa on johteille ja komponenteille jätettävä riittävästi tilaa, jotta ne eivät joudu epätarkoituksenmukaisesti kosketuksiin toistensa kanssa. Piirilevyn kokoamisvaiheessa on tärkeää kiinnittää komponentin levyyn järkevässä järjestyksessä. Komponenttien kiinnittäminen kannattaa aloittaa pienimmistä komponenteista, tässä tapauksessa vastuksista, sillä silloin on työskentely helpompaa. On siis tärkeää suunnitella kokoamisjärjestys ennen työskentelyn aloittamista. Työskentelyn ohessa opitaan tunnistamaan komponentteja ja ymmärtämään niiden käyttötarkoituksia.
Kurssityönäni tein vahvistimen. En oikeastaan missään vaiheessa suunnitellut työtäni tarkasti. Valitsin komponenttipaketeista sen, jonka ajattelin olevan itselleni tarpeellisin, mutten miettinyt työtä alussa sen pidemmälle. Työ aloitettiin piirilevyn piirtämisellä. Vahvistimen piirilevyyn oli tarkka ohje, jota Kouluelektroniikan myyjä kehotti tarkkaan noudattamaan. Piirilevyn valmistus muistuttiin valokuvan kehittämistä ja se olikin aika hauskaa, vaikkakin aikaa vievää. Koska piirilevyjä tuskin valmistetaan monessakaan alakoulussa, olisi tällä kurssilla voinut käyttää myös valmiita piirilevyjä, jolloin aikaa olisi jäänyt enemmän muihinkin kurssin osa-alueisiin.
Kun piirilevy oli valmis, siihen porattiin reiät komponenteille. Porasin reiät liian pienellä poranterällä, minkä seurauksena jouduin käsiporalla suurentamaan osa rei’istä. Osasta komponenttien metallilangat mahtuivat läpi ja osan rei’istä sain suurennettua pylväsporakoneella. Komponentit tulivat piirilevyä kootessa erilailla tutuiksi kuin tietokonetehtävissä. Aloitin komponenttien kiinnityksen piirilevyyn pienikokoisista vastuksista ja hyppylangasta. Tämän jälkeen kiinnitin isommat komponentit.
Vasta, kun suurin osa komponenteista oli kiinnitetty piirilevyyn, aloin miettiä kotelointia ja kaiuttimia. Laserkokeilun jälkeen ajattelin tehdä vahvistimen ja kaiuttimien laatikot laserleikkurilla, mutta käytännön ongelmien vuoksi tämä suunnitelma peruuntui. Asun tunnin ajomatkan päässä koululta, enkä päässyt ajoissa koululle tekemään laatikoita lasteni sairastelun vuoksi. Jouduin siis hylkäämään laserleikatun kotelon ja vaihtamaan sen tavalliseen vanerilaatikkoon.
Kotelon valmistuttua jouduin vielä irrottamaan osan komponenteista piirilevystä, sillä komponentit piti kiinnittää koteloon ulkopuolelta, eikä se ollut mahdollista, kun ne olivat kiinni piirilevyssä. Myös musta nelikanttinen katkaisija muuttui pian takaisin pyöreäksi kytkimeksi, sillä näin vältyin talttaamasta neliskanttiselle kytkimelle reikää. Tein kotelon reunoihin reikärivistöt, jotta piirilevy ei kuumenisi liikaa pienessä kotelossaan. Suurin osa liittimistä oli suunniteltu kiinnitettäviksi niin ohuisiin materiaaleihin, että niille piti porata ensin pieni reikä ja sitten suurempi, johon mutterit sai upotettua. Tämä kaikki oli aikaa vievää, ja työskentely oli hidasta.
Kaiuttimet on myös tehty vanerista. Kulmissa on tukena pienet listat, jotka liimasin ja nidoin kiinni laatikkoon. Nämä listat tukevat kulmia ja laatikko pysyy paremmin koossa. Laatikon sisään laitoin löyhästi polyesterivanua. Puuosat on jälkikäsitelty kuultovalkoisella Osmo-puuvahalla ja kaiuttimien kankaat ovat Marimekon puuvillaa.
Kaikenkaikkiaan projektista voi päätellä sen, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Huonosti suunniteltu on vielä mahdollista saada onnistumaan, mutta kokonaan suunnittelematta jättäminen hankaloittaa tekemistä merkittävästi. Tärkein oppimani asia oli taas kerran huolellisen suunnittelun tärkeys. Myös tarvittavista lisäosista, tarvikkeista ja materiaaleista olisi ollut hyvä tehdä heti kattava lista, jotta olisin välttynyt viideltä erilliseltä kauppareissulta. Onneksi johtoja, kolvi ja tinaa löytyi kotoakin. Sain myös jonkin verran käytännön vinkkejä mieheltäni, joka harrastaa elektroniikkaa.
Yllätyksekseni sain tästä kurssista arvosanan 5 ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen!
