Vilho on aivan pienestä pitäen rakastanut kirkkaita ja voimakkaita värejä. Hän tuokin jatkuvasti mieleeni oman isäni, joka valitsi aina tilaisuuden tullen päälleen iloisenkirjavia vaatteita. Kukkienkin piti olla kunnolla värikkäitä eikä mitään hempeitä pastellisävyjä. Olen itsekin perinyt pitkälti samat mieltymykset, ja näköjään ne kulkevat suvussa vielä seuraavallekin polvelle – niin hyvässä kuin pahassakin.
Tämä poika kasvaa niin, että kohina käy – ja hyvä niin, koska muuten ei tulisi tarvetta ommella uusia vaatteita! Hän oli ottanut talven aikana hurjan kasvuspurtin, ja vanhat housut alkoivat käydä lyhyiksi lahkeista. Ajauduin siis Kangaskapinan Turun myymälän loppuunmyyntiin tämä verukkeenani ja ostin sieltä ihanan smaragdinvihreän joustocollegen. Resori on asteen vaaleampaa kuin college, mutta päätin, etten anna sen häiritä, eikä se ainakaan käytössä enää häiritsekään. Kaavana käytin hyväksi havaitsemaani Paapiin Repo-kaavaa, joskin piirsin kaavasta leveyden 134 ja pituuden 140 ja taskutkin taitavat olla vähän erilaiset. Pituutta on nyt hiukan reilusti, mutta koon 134 housut alkavat jo olla knaftia pituutta, kun poika on 135 senttiä pitkä.
Näitä olisi nyt tarkoitus säästää koulun alkuun asti siistissä kunnossa, mutta saa nähdä, kuinka käy. Yleensä hän valitsee kaapista lempparivaatteensa myös metsäleikkeihin, vaikka olen koittanut vihjata ja välillä komentanutkin laittamaan päälle ennestään reikäisiä pihavaatteita kotipihalle. Ihana Miikkarin murkkupaitakin on jo reikiintynyt kyynärpäistä, sillä se on lähes jatkuvasti käytössä.
