Lastenhuoneen sisustaminen etenee hyvin hitaasti, mutta kyllä se alkaa vähitellen olla ihan viihtyisä. Kyllästyin lopulta petaamattomaan sänkyyn ja kaivoin vaatehuoneesta vanhaan sänkyyn ompelemani päiväpeiton. Se oli tietysti vääränkokoinen, joten leikkasin sen poikki ja lisäsin väliin pari tilkkuriviä. Vilho sai itse valita, haluaako päiväpeiton tämän punainen vai toinen valkoinen Paapiin sirkuskankaalla jatkettu puoli ylöpäin. Valinta oli selvä: punainen.
Sydän maton virkkasin paikallisen ompeluryhmän joululahjavaihdosta saamani sydänmaton innoittamana. Tämä piti mennä ystävälleni joululahjaksi, mutta Vilho halusi ehdottomasti maton itselleen. Ja kyllähän tämä on kuin tehty tähän huoneeseen! Tämä olisikin saattanut olla vähän liian maalaisromanttinen ystäväni makuun.
Viimeisin lisäys huoneeseen oli huopapallonarut. Ostin tässä vähän aikaa sitten ison säkin villaa, vaikka minulla oli yksi iso säkki jo ennestään täysin käyttämättömänä kotona! En kuitenkaan ollut aikaisemmin huovuttanut muuta kuin neuleita pesukoneessa – tarkoituksella ja vahingossa. Kynnys homman aloittamiseen olikin jostain syystä kovin korkealla.
Tänään alkoivat seinät kaatua minun ja Vilhon niskaan, sillä olemme sairastaneet sisällä useamman päivän. Jokainen 3-vuotiaan vanhempi tietää, millaista se on… Pyörittelimme tunnin ajan huopapalloja pikkuveljen nukkuessa ulkona. Aaah, mikä seesteinen hetki! Jonain päivänä jatkamme projektia ja teemme noita vielä lisää tuohon seinälle.
(Ensi kerralla muistan ehkä pyyhkiä pölytkin ennen valokuvien ottoa…)
Ja vielä muistutus lastenvaatekurssista Raisiossa! Tarjolla rauhallista ompeluaikaa hyvässä seurassa Raision Vaisaaressa myös keväällä: Raision työväenopisto, lastenvaatekurssi