Himmeleitä ja risteilytuliaisia

Ihastuin himmeleihin jo muutama vuosi sitten, kun tein ensimmäisen pillihimmelin. Metalliteknologian kurssin harjoitustyönä teinkin sitten pari pientä metallihimmeliä. Leikkasin ensin pellistä neliön ja tein vaotuskoneella urat, joiden avulla tuikku pysyy levyn päällä. Sitten hioin levyn reunat ja porasin pienet reiät nurkkiin. Alumiiniputken ostin Helsingin Hobby Pointista. Sahasin putken sopiviksi pätkiksi ja lopuksi kokosin himmelin Tiimarista joskus muinoin ostetulla metallilangalla. Alanurkkaan kiinnitin vielä pienen punaisen lasikristallin ja narujen päät kieritin pienelle pallolle kristallin alle.

Ikasyrin himmelikangasta oli pakko saada, vaikka muuten olen vähentänyt kankaiden hankintaa rajusti monestakin syystä. Opintojen takia en ole myöskään ehtinyt ommella juuri mitään, mutta tämän tunikan sain ommeltua, koska halusin Käsityöristeilylle jotain uutta vaatetta päälle. Kaavan pohjana tässä on tuttu ja turvallinen Friday Evening Ottobresta. Kauluksen bongasin Facebookin ompeluryhmästä ja päätin kokeilla sitä tähän. Tästä tuli välittömästi suosikkipaitani. Se on samalla siisti ja rento, lyhyt ja pitkä. Se käy hyvin farkkujen kanssa, mutta ei ole liian lyhyt leggareiden kaveriksi. Myös kapean lyhyen hameen kanssa se toimii hyvin.

Voitin siis tosiaan Burdan arvonnasta liput käsityöristeilylle. En ole suuremmin voittanut mitään, joten tämä oli varsin iloinen yllätys. Matkalle mukaan otin mieheni, jonka kanssa en ole lasten syntymän jälkeen ollut missään reissussa kahdestaan. Oikeastaan en ole lasten syntymän jälkeen ollut kenenkään muunkaan kanssa missään ulkomailla, ellei työmatkoja lasketa. 

Matka alkoi melkoisen hohdokkaasti A-luokan hytissä juoden muovimukeista vitosen viiniä! Siitä olikin sitten hyvä jatkaa käsityömessuille, joilla osallistuin yhteen työpajaan. Kävin siis neulomassa Sukkamaisterin Lapaskirjan kämmekkäitä. Yhdessä neulominen oli hauskaa, ja opin jopa jotain uuttakin. En ollut koskaan suuremmin ajatellut, miten päin otan uuden silmukan puikolle, kun teen lisäyksiä. Nyt tiedän, että oikealle ja vasemmalle kallistuva silmukka näyttävät erilaisilta, ja kannattaa oikeasti miettiä, miten päin silmukan kiertää. Tämä on varmaan vähän sama asia kuin kuvioiden kohdistus: se ei haittaa yhtään niin pitkään, kuin siihen ei kiinnitä huomiota!

Tässä vaiheessa kämmekäs näytti vielä ihan hyvältä.. Totuus valkeni vasta, kun sain ensimmäinen käsineen valmiiksi. Se on nyt purettuna, enkä ainakaan tuolla ohjeella aio enää neuloa yhtikäs mitään. Peukalo ei istu hyvin, vaanpeukalon ja kämmenen väliin jää ylimääräistä myttyä, sillä peukalon lisäykset tehdään tasaisesti joka reunaan.Tuossa langassa tuntui muutenkin olevan jotain vikaa, sillä en saa siitä mitään siistiä aikaseksi! Neuloin siitä puolikkaan kämmekkään omalla ohjeellani, mutta sekin oli ruma. Täytynee käyttää lanka johonkin sileään neuleeseen, sillä kaikki pintakuviot näyttävät kauheilta, kun niihin yhdistää minun käsialani ja tämän langan.

Harmikseni messuosastolla oli vain hyvin niukasti saumureita esiteltävänä. Olen nimittäin jonkin aikaa haaveillut uudesta saumurista. Tätä oli pakko testata, sillä se on oman koneeni moderni versio! Ei tämä kyllä mitään suuria tunteita herättänyt. Vanha rouva tuntuu huomattavasti jämäkämmältä.

Messuosaston myyjien pöydistä mukaan tarttui näiden sukkahousujen lisäksi muutamia puikkoja ja pari vanhaa Burdaa, mutta langat jätin ostamatta.

Messuosastoa kohtalokkaammaksi muodostui päivä Tukholmassa. Tässä onkin koottuna ostokseni ilmaiselta risteilyltä. Korutarvikkeita löytyi oikein kivasti, ja uudet sukkapuikot ovat kerrassaan ihania. Myös Ohlssons Tyger oli kauppa, josta olisin voinut tuoda vaikka kuinka paljon kangasta, mutta tyydyin näihin muutamaan. Farkkucollege on erityisen kivaa. Se on puuvillaista, ei sellaista polyesterisekoitusta, mitä Suomessa on enimmäkseen ollut tarjolla. Siitä saa varmasti aika makeita housuja pojille, kunhan joskus ehdin ommella jotain.