Pandoja pienelle
Olemme asuneet omassa talossamme nyt vähän yli kuukauden. Sisustus on yhä kovasti vaiheessa, kun aika menee vielä pakollisemmissa hommissa kuten kylpyhuoneremontti ja lastenhoito. Lisäksi poikien päiväuniajan käytän tenttikirjan parissa. Iltasin olen kuitenkin liian väsynyt lukeakseni ruotsiksi kirjallisuuden historiasta, joten silloin ompelen. Eilen illalla tein vihdoin reunasuojuksen pinnasänkyyn. Kyllästyin lopullisesti tuttien kaivamiseen sängyn alta keskellä yötä. Niinpä valikoin varastoistani Viljamin pandapuuvillan ja mustan lakanan jämät ja ryhdyin toimeen. Tukena on vanhan reunasuojuksen superlonit, ja suoja on vähän pienempi kuin sängyn mitat, joten se ei jää lörpsöttämään kuten vanha. Sängyn yläpuolelta puuttuu vielä pienet lasiset lukuvalot, sillä niiden seinäpidikkeet ovat yhä hukassa muuton jäljiltä. PaaPiin ihana kissataulu kuitenkin pääsi jo seinälle. En voinut vastustaa sitä. Päiväpeitto ei ehkä sovi tuonne parhaalla mahdollisella tavalla, mutta olkoon nyt siellä. Talviverhot ovat kuitenkin viininpunaiset.. Iloitse tästä päivästä sillä se on elämä itse aitona ja sykkivänä. Sen kaari on lyhyt, mutta siinä on kaikki mikä on…