Ensimmäiset mattoni
Kävin viime lukuvuonna kudontakurssilla, mutta sen aikana ehditiin juuri ja juuri saada loimi kangaspuihin. Itse kutominen jäi oman aktiivisuuden varaan. Matot olisivat varmasti jääneet kutomatta, ellei loimi olisi ollut omissa kangaspuissani. Kävin siis kesällä gradun kirjoituksen lomassa muutaman kerran kutomassa ja sain aikaseksi kaksi mattoa, joista kumpikaan ei ole täydellinen. Räsymatto on suht tasainen, mutta raidat eivät ole ihan sellaiset, kuin toivoin. Viimeinen oranssi raita jää ikään kuin kesken, mutta kudoin sen silti tuonne, sillä loppu loimi olisi muuten jäänyt käyttämättä. Villamatossa taas raidat ovat kauniit, mutta matto levenee toisessa päässä! En ole saanut otettua siitä kunnollista kuvaa, joten lopussa on vain kännykällä otetut kuvat. Räsymaton kuteet on kokonaisuudessaan tekstiilijätettä. Käytännössä se tarkoittaa vanhoja käytöstä poistettuja vaatteita, vääränkokoisia verhoja ja pöytäliinoja, kuluneita lakanoita ja kaapissa vuosia pyörineitä kankaanpaloja. Tähän mattoon on kudottu paljon muistoja, sillä matossa on muun muassa parit omat lempihousuni, lapsuudesta asti mukanani kulkeneita lakanoita ja edesmenneen isäni…