Viimeinen kesälomaviikonloppu herätti taas ompeluhimon. Koneet olivat tanssipuvun ompelun jäljiltä jääneet keittiön pöydälle levälleen, joten kynnys aloittamiseen oli riittävän matala. Päätinkin ommella ompelukoneelle ja saumurille suojahuput, kun kerta siinä pöydällä vielä pölyttyivät.
Ompelukone, joka kuvassa on vasemmalla, sai olohuoneen verhonjämistä hienon suojahupun vanhan muovirepaleen tilalle. Mummin perintösaumurin huppu ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen. Ihme ulokkeita joka suuntaan. Tein sitten hupusta melko suoraviivaisen ja jätin turhat mittailut väliin. Saumurilla oli aiemmin suojanaan vain repeillyt ja revitty muovipussi ja poljinkin oli aina hukassa. Nyt suojahupussa on sivutasku, johon sähköjohdot ja poljin kätevästi sujahtavat. Vielä, kun koneeseen saisi jotenkin jälkiasennettua roskankerääjän, se olisi oikein hyvä.
Tänään katselin pöydälle jääneitä tilkkuja ja mietin, josko vihdoin olisi aika tehdä se nuppineulatyyny, josta ole haaveillut jo vuosia. Aiemman tein joskus liki kymmenen vuotta sitten, kun sain ompelukoneeni. Se oli niin lituska jo alunperin, että tavalliset pikkuneulatkin pistelivät tyynyn läpi puhumattakaan pitkistä nuppineuloista. Nyt kaikki neulat on koottu hienoon ja riittävään korkeaan tyynyyn, josta ei yksikään neula ylety pistelemään läpi.
Molemmissa kuvissa näkyy taustalla isäni 15-vuotiaana tekemä puuarkku, joka toimii käsityöaarrearkkunani. Alkujaan olisin halunnut kotoani mukaan toisen arkun, koska tämän väri ei alkujaan miellyttänyt minua. Kuitenkin nyt, kun isä (tai tuttavallisemmin pappa) ei enää ole täällä, on arkkukin noussut ihan uuteen arvoon.