Tämä villatakki on jo ollut käytössäkin viikon päivät, mutta vasta nyt sain aikaiseksi päivittää sen tänne blogiin. Aloitin tämän neulomisen jo joskus kesällä, mutta jostain kumman syystä nämä neuleet tuntuvat tällä hetkellä edistyvän kovin hitaasti 🙂 Kesätakki tästä piti tulla, mutta eiköhän se sovi yhtälailla syksyynkin.
Lankana oli Jättirätin laarista löytämäni luonnonvalkoinen sekoitelanka, jossa on ihana pehmeä kiilto. Ohjeen neuletakkiin nappasin Dropsin sivuilta – ja kerrankin valmis neule näyttää suht samalta kuin ohjeen kuvassakin! Lankaa kului vähän enemmän kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt, mutta lankakin oli erimerkkistä. Onneksi lankaa löytyi myöhemmin lisää Jättirätistä, tosin 50 gramman kerissä, kun alkuperäiset olivat 100 gramman keriä, muutoin olisi tämä neule jäänyt keskeneräiseksi.
Neuletakki on siis neulottu poikittain, keskeltä takaa eteenpäin. Yksi syy työn jumiutumiseen oli sen outo ulkonäkö. Minulla oli neulottuna puolikas toisesta puolesta, enkä lainkaan tajunnut, miten palasta ikinä voisi muodostua villatakki 😀 Toisen mutkan matkaan toi ensimmäisessä kappaleessa alusta asti toistunut virhe. Huomasin virheen neulottuani toista kappaletta hyvän matkaa. Kun molemmat palat olivat valmiit, purin ensimmäisestä kappaleesta keskeltä koko pitsineuleosuuden (olkapäiden alueelta) ja neuloin sen uudelleen.
Nappilaatikostani löysin vielä makeat mustat isot napit, jotka ovat mummini peruja. Olen säästellyt niitä laatikossa kolminappista jakkua varten, mutta tämä oli kyllä parempi käyttötarkoitus. Itseni tuntien villatakki tulee minulla kovempaan käyttöön kuin kaikki bleiserini yhteensä 🙂
Oikein nurin,
oikein nurin,
vähän kudoin,
paljon purin.
Oikein nurin,
oikein nurin,
pakkasilla sitten surin.
Ruohonen, Laura: Yökyöpelit, 2008
hieno! voi ku mäki osaisin 🙁