Uusi villatakki vanhoista langoista
Ompelin näistä mustista langoista villatakin ensimmäisen kerran joskus lukioaikanani, eli niinkin kauan sitten kuin 1990-luvun lopussa. Lanka on mustaa Novitan Nallea, ja alkuperäisessä villatakissa oli fuksianpunainen vetoketju ja samanvärisiä raitoja resoreissa ja resorihupussa. Se oli varsinainen kaiken epäonnen villatakki. En käyttänyt sitä varmaan viittä kertaa. Ensimmäisen version villakista neuloin itse. Villatakin muoto oli kuitenkin monella tavalla epäonnistunut, ja päädyin purkamaan sen. Aloitin neulomisen uudestaan. Muutin hupun isoksi kaulukseksi, mutta nyt vartalo-osa jäi jotenkin oudon muotoiseksi. Annoin villatakin äidilleni korjattavaksi ja hän neuloi paidan helman uusiksi. Nyt se oli periaatteessa sopiva, mutta täydellinen se ei ollut vieläkään. Villatakki jäi lopulta lojumaan vaatekaappiini vuosiksi. Jossain vaiheessa päätin, etten todennäköisesti koskaan tule käyttämään sitä. Purin villatakista vetoketjun ja hylkäsin loput lanka-arkkuuni. Siellä olen vuosien mittaan törmännyt villatakkiin silloin tällöin ja miettinyt, mitä tekisin sille. Tänä talvena kaivoin sen lopulta esille, etsin lehdestä Nalle-langalle suunnitellun mallin, purin villapaidan osiin ja aloin neuloa uutta suoraan…
Villaliivi välikauteen
Aloin eräänä päivänä neuloa miehen villatakista ylijääneitä lankoja villaliiviksi. Epäilin, ettei lanka riittäisi, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Ja eihän se riittänyt. Onneksi vähintään yli 5 vuotta sitten hankittua lankaa sai vielä muutamasta verkkokaupasta, ja päädyin ostamaan langan Titityystä. Samalla pakettiin tuli langat omaankin neuleeseen, sillä tämän kerä olisi tullut yksin ihan hullunkalliiksi postikulujen kanssa. Tosin nyt se taisi tulla vielä kalliimmaksi 😀 Lanka on siis Istexin Álafoss Lopia. Tein tästä joskus vuosia sitten villatakin miehelleni ja siitä jäi jäljelle neljää eriväristä lankaa epämääräiset kerät. Nyt niistä jämistä (ja yhdestä ekstrakerästä) tuli vielä neuleliivi noin koossa 110-116. Tämä on niin paksu, että se menee keväämmällä helposti välikausitakista 😀 Vilho sai vapaasti valita, miten halusi poseerata kameralle. Meidän puidenhalailija ❤ Puun alle rakensimme tosi tukevan ja turvallisen majan! Mutta eihän majan rakentamisessa se lopputulos niin tärkeä ole, vaan prosessi.
50 lukijaa!
Tervetuloa viideskymmenes lukija ja kaikki muutkin! Onpa ihanaa nähdä, että teitä on jo näin paljon 🙂 Käsitöiden teko takkuaa, kun täytyy tehdä töitä.. Minun täytyy tehdä toukokuussa täysiä työviikkoja, jotta saamme kesäkuun ensimmäisellä viikolla pojan hoidon järjestettyä jotenkin. Hoitotätimummi nimittäin lähtee lomamatkalle silloin, ja mieheni sai yllättäen kesätöitä. Koitan siis tehdä nyt itselleni mahdollisimman monta vapaapäivää. Ihana mustikkaveloursetti odottaa Royal-tuotteen pakettia, jossa on (toivottavasti) sopivanvärinen vetoketju huppariin. Housut ovat jo pientä kuminauhan kiristystä vaille valmiit. Löysin vihdoin netistä mallikuvan ikuisuusprojektistani. Teen siis yhä jo joskus aiemmin mainitsemaani pitsineuletta. Malli on Rowanin Honeysuckle: Oma tekeleeni on vasta tällainen mytty: Itse asiassa se on jo vähän tuota kuvaa pidemmällä, viimeinen pitsikuvio on jo menossa. Tosin hihat tuohon pitää sitten vielä tehdä… Ehkä yhden suurimmista käsitöihin liittyvistä kauhunhetkistä koin noin viikko sitten, kun rakas lapsukaiseni selkäni takana sanoi yhtäkkiä ”LEIKKAA!!” ja samalla kuului saksien ääni. Sakset oli tähdätty KESKELLE pitsineulettani. Onni onnettomuudessa oli,…
Polkupaita
Valmistuihan tämäkin sitten viimein! Ostin langat Citymarketin alekorista muistaakseni joskus kevättalvella (vai olikohan se jo syksyllä..). Lanka on siis Novitan Polku ja värit ovat porkkana ja punajuuri. Vajaa kaksi kerää tähän kului, joten ainakaan siinä mielessä arvokkaasta neuleesta ei ole kyse.. Vaivan arvo onkin sitten ihan jotain muuta 🙂 Malli on 6/2010 Modasta, eikä muuten ollut mikään helpoin mahdollinen! Kuvio sinänsä oli yksinkertainen, mutta kuviota oli seurattava tarkkaan ruutupiirroksesta neuleen alusta loppuun. Pikkuletit ja keskikuvio eivät menneet mitenkään erityisen kivasti yhteen, vaan ne kulkivat eri rytmeissä. Ostin keriä kolme, kaksi punajuurta ja yhden porkkanan. En ollut varma, riittäisikö tähän kaksi kerää, joten aloitin kerien vaihtelun heti alussa. Yhdenväriset kerät olisivat kuitenkin hyvin riittäneet, mutta toisaalta oranssi ja vihreä ovat enemmän minun värejäni kuin violetti, joten ehkä tämä oli hyvä valinta. Yksi kokonainen kerä tätä kuitenkin vielä jäi.. Paita tuntui jossain vaiheessa todelliselta ikuisuusprojektilta, kun sain yhdessä illassa pari kierrosta valmiiksi.…
Munia pääsiäiseksi
Pitihän näitäkin sitten kokeilla. Ajanhukkaa, sanoisinko 🙂 Jos näistä nyt jotain hyvää pitää keksiä, niin ovat ehkä ainoat lapsiystävälliset pääsiäiskoristeet meillä – ja todennäköisesti ainoat, jotka ylipäätään tulevat tänä vuonna esille. Ohransiemenet ostin hyvissä ajoin, mutta unohdin kylvää, joten pikkutiput jäävät varmaan kaappiin ensi vuotta odottamaan. Nämä on tehty Suuren Käsityölehden ohjeella.
Pikkuiset kirjoneulelapaset pikkuiselle
Aiemmin tekemäni villatakki, kauluri ja pipo saivat settiin sopivat lapaset seurakseen. Olin vitkutellut näiden neulomista, sillä jostain syystä ajattelin, että vauvan lapasten neulominen olisi jotenkin työlästä. Ja mitä vielä! Nämä valmistuivat parissa illassa tv:n äärellä. Mallina minulla oli äitini neulomat lapaset, joista otin summittaiset silmukkamäärät. Ensimmäisen lapasen peukalo tuli suoraan sivulle. Tuijottelin valmista lapasta hetken, vertasin sitä malliin ja ihmettelin, kun ne eivät näyttäneet yhtään samanlaisilta. Sitten tajusin tuon peukalojutun. En jaksanut purkaa lapasta joustinneuleeseen asti, joten siirsin vain kärkikavennuksia kaksi silmukkaa sivulle. Kierrossauma näkyy siis vasemmanpuoleisessa lapasessa kämmenselän puolella. Joka tapauksessa näistä tuli hienoimmat neulomani kirjoneulelapaset! Punaista ja vaaleansinistä lankaa jäi vielä pikkuruiset nyytit jäljelle, mutta epäilenpä, ettei niistä saa enää mitään.
Pipo ja kauluri pienelle
Vaikka pipo ja kauluri -projekti venähtikin odottamaani pidemmäksi, sain kuin sainkin sen viimein valmiiksi! Villatakista jääneistä langoista syntyi siis vielä kirjoneulepipo ja raitakauluri. Molemmat ihanan pehmoista merinovillaa. Pipo syntyi Suuren Käsityölehden ohjeella, kaulurin mallin keksin omasta päästä. Pikkutermiitin kanssa neulominen tahtoo jäädä iltapuuhaksi, sillä ehdin juuri ottaa käsityön esille, kun pitää jo juosta pelastamaan viherkasvi/kaukosäädin/kissa/kissanruoka/ jokin muu… Kauluri onnistui kyllä yli odotusten. Se näyttää juuri oikean kokoiselta! Pipokin on passelin kokoinen. Lankaa jäi vielä jonkin verran, tosin ruskea alkaa olla aika finaalissa, joten mahdollisista lapasista tulee puna- tai sinivoittoiset.
Kirjoneule kullalle
Neulomishimo iski yllättäen. Ostin nämä langat jo joskus vuosi sitten, jolloin ajattelin tekeväni niistä haalarin ja villatakin noin puolivuotiaalle. Mutta kappas, langat lojuivat laatikossa vieläkin, vaikka edessä häämöttivät jo 9kk-synttärit. Nyt kuviteltu tarve tuntui olevan pitkähihaiselle välihaalarille. Kaivoin esille käsityölehdet ja aloin selailla sopivia malleja, jolloin kävi selväksi, etten uskaltaisi lähteä neulomaan haalaria näistä langoista. Tein täyskäännöksen ja selasin lehdet uudelleen läpi villatakkeja silmällä pitäen. Lankana villatakissa on Debbie Bliss baby cashmerino, jota minulta löytyi 3 ruskeaa kerää, 2 punaista ja yksi vaaleansininen. Lähdin iloisesti neulomaan kaunista kirjoneuletakkia sen tarkemmin ohjetta lukematta. Yllättäen olin valinnut aloitusvärin väärin ja huomasin virheen vasta kirjoneuleraidan alussa. En jaksanut purkaa jo neulomaani alkua, joten malli piti soveltaa sopivaksi.. Eihän tämä muistuta nyt alkuperäistä mallia ainakaan kuvioiltaan juuri lainkaan, mutta oikein sievä siitä tuli! Lankaa paitaan kului vähän reilu kerä ruskeaa, puoli kerää punaista ja vähän sinistä eli noin 250 g. Lopuista langoista teen myssyn,…
Palaneen nuotion sävyjä ystävälle
Lahjahuivin neulomisen aloitin suhteellisen ajoissa, jo joulukuun alkupuolella. Eihän tästä ensin pitänyt mitään lahjaa tullakaan, itselleni minä nämä langat ostin, mutta jossain vaiheessa aloin laskemaan hartiahuivejani ja totesin, että voisin hyvin antaa tämän lahjaksi jollekin. Koska hartiahuiveista oli ollut puhetta ystäväni kanssa, päätin antaa tämän hänelle. Toiveena tosin oli ollut puuvillainen pitsihuivi.. Vaikka tämä oli kaikkea muuta, lahja kuului olleen kovasti mieluinen 🙂 Huivi on neulottu helmineuleena Novitan Noki-langasta vähän ohjeistusta suuremmilla puikoilla.
Pitsiä hartioille
Aika monta viikkoa sain kulutettua tämän pitsihuivin seurassa, mutta tulihan se lopulta valmiiksi – eikä päivääkään liian myöhään! Huivi on neulottu Novitan Tico Tico -langasta, jota löysin muutaman kerän syksyllä Citymarketin alelaarista. Huiviin kului yksi kokonainen kerä ja pikkupätkä toisesta kerästä. Hintaa tälle tuli siis pari kolme euroa, jos sitäkään. En edes muista enää, mitä nuo langat maksoivat. Liukuvärjätty lanka arvellutti vähän, mutta ihan jänskä tuosta tuli. Varmaan näyttää vielä paremmalta käytössä, kun huivi on käärittynä päälle. Huivia neulottiin kolmeen suuntaan ja yläreuna virkattiin, joten liukuvärit vaihtavat muutamaan kertaa suuntaa 🙂 Näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut valita helpomankin mallin. Vaikka tuo oli periaatteessa ihan yksinkertainen, moneen suuntaan neulominen vaati sen verran ajattelutyötä, ettei samaan aikaan oikein voinut esimerkiksi katsoa televisiota..