Juhannusmekko
Verson Puodilla on satunnaisesti kokoontuva ompelukerho. Verson Puodilta saa siis tilata yllätyspaketissa kamgasta, josta sitten ommellaan tiettynä ajankohtana jotain. Tämän ompelukerhon teemana oli Suomi 100, ja kankaan nimi Kotiinpaluu. Värivaihtoehtoja oli normaalista poiketen kolme: aamurusko, päivä ja mustavalko. Minun kankaani on näistä päivä. Ihastuin kankaaseen ikihyviksi heti, kun avasin paketin. Kaavan keksin eräästä ompeluryhmästä, kun joku kyseli, onko joku ommellut tällä kaavalla. Kaava on siis tämän kevään Suuresta Käsityölehdestä numerosta 3. Ainut muutos, jonka kaavaan tein, oli helman kaventamisella, koska Kangas ei olisi muuten riittänyt. Koska kangasta oli vain metrin pätkä, jouduin lisäämään helmaan leveän pitsin, jotta tämä ei olisi jäänyt liian lyhyeksi minulle. Pituuttahan minulla on 176 cm, joten sain leikata tähän melkein kyntenikin mukaan! Kaava on leikattu koossa 36, joka olikin tosiaan juuri sopiva minulle. Mekko oli super helppo ommella, ja tämä valmistuikin ihan hetkessä 3-vuotiaan Einon leikkiessä työpöydälläni samaan aikaan pikkuautoilla. Kiitokset siis jälleen kerran Verson Puodille…
Pitsiä kesäpäiviin!
Ostin tämän kankaan Ikasyrilta jo aikoja sitten, mutta en jotenkin osannut tehdä siitä mitään. Osasyynä oli se, että pihiyksissäni tilasin sitä vain 60 senttiä. Eihän se tuntunut riittävän mihinkään. Eilen lapset nukkuivat pitkästä aikaa yhtä aikaa pitkät päiväunet, ja aloin tuijotella kankaitani. Mallasin tätä ensin paidaksi, mutta totesin, etten halua tästä paitaa. Kangas oli jo lähdössä myyntikasaan, kun yhtäkkiä keksin kokeilla sitä hameeksi. 60-senttiä oli juuri sopivasti, kun vyötärön laski lantiolle ja helma oli kääntämättä. Eipä siis kuin ompelemaan. En jaksanut alkaa selata mallilehtiä, enkä viitsinyt ihan vapaalla kädellä saksia tätä, joten kaivoin kaapista kaavakassin, joka sisältää iänkaikkisenvanhat kaavani. Vanhimmat ovat 90-luvulta. Rulla päällä luki ”suora hame”. Otin kaavan, leikkasin sen suikaleiksi ja kellotin helman. Ompelin hameen kasaan ja lisäsin helmaan alkuviikolla Jätti-Rätistä ostamani pitsin. Kankaasta jäi jäljelle muutama pikkupala. Ne suorastaan huusivat pääsyä yläosaksi. Kaapista löytyi kaveriksi kaksi palaa mustaa jerseytä ja paria erilaista pitsiä. Yläosan leikkasin käyttäen mallina…
Vadelmia ja mustaa pitsiä!
Näin tämän ihana tunikan ja sain vision. Kaavojen pohjana käytin aiemmin ompelemani tunikan kaavaa. Pituutta lisäsin niin paljon kuin kankaassa oli mittaa ja rintojen alle lisäsin poikkisauman ja sisäänotit. Poikkisauma tuli kuitenkin väärään kohtaan, liian alas. Ainoana ratkaisuna ongelmaan näin pitsin, mustan pitsin. Koska minulla ei ole pitsejä, päätin virkata sellaisen. Mikäs sen kätevämpää? Erityisesti, kun aikaa on vähän ja tekemistä suhteellisen paljon, kannattaa tosiaan valita mahdollisimman hidas tekniikka. Onneksi rakas äitini ilmoittautui vapaaehtoiseksi pakkotyöhön ja virkkasi avukseni helman leveän pitsin. Tossut jäivät vielä ilman pitsejä, sillä minun täytyy vielä vähän pienentää niitä. Tossuissa on vuorina fleeceä ja pohjassa 90-luvulla ostettua kohopainettua velouria. Lanka-arkusta löytyi sopiva puuvillalanka ja netistä englanninkielinen ohje. Syötävän ihana vadelmaneulos on Majapuulta ja tunikan kaavat Ottobresta 5/2012.
Pitsimatto uusintakierroksella
Painiskelin pitkään tämän matto-ongelman parissa. Joka kerta, kun menin vessaan, tuijotin mattoa ja inhosin sitä. Kuvio oli epäsuhtainen ja reiät liian isoja. Toisen pesukerran jälkeen matto roikkui muutaman viikon rappusten kaiteella, sillä en halunnut laittaa sitä vessan lattialle. Lopulta päätin purkaa sen. Nyt kude on saanut uuden muodon. Saa nähdä, miten kauan tämä minua miellyttää. Kude loppui vähän kesken, kuvan alareunassa maton ulkoreunan kierros jäi vajaaksi. Lattialla tuota ei juuri huomaa. Saattaa kuitenkin olla, että se alkaa häiritä minua, ja joudun virkkaamaan tämän murheenkryynin vielä kertaalleen.
Pitsiä hartioille
Aika monta viikkoa sain kulutettua tämän pitsihuivin seurassa, mutta tulihan se lopulta valmiiksi – eikä päivääkään liian myöhään! Huivi on neulottu Novitan Tico Tico -langasta, jota löysin muutaman kerän syksyllä Citymarketin alelaarista. Huiviin kului yksi kokonainen kerä ja pikkupätkä toisesta kerästä. Hintaa tälle tuli siis pari kolme euroa, jos sitäkään. En edes muista enää, mitä nuo langat maksoivat. Liukuvärjätty lanka arvellutti vähän, mutta ihan jänskä tuosta tuli. Varmaan näyttää vielä paremmalta käytössä, kun huivi on käärittynä päälle. Huivia neulottiin kolmeen suuntaan ja yläreuna virkattiin, joten liukuvärit vaihtavat muutamaan kertaa suuntaa 🙂 Näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut valita helpomankin mallin. Vaikka tuo oli periaatteessa ihan yksinkertainen, moneen suuntaan neulominen vaati sen verran ajattelutyötä, ettei samaan aikaan oikein voinut esimerkiksi katsoa televisiota..
Punaista kudetta
Ensimmäinen virkattu matto ei mahtunut vessan lattialle, joten oli sitten ihan pakko tehdä toinen… Tämän malli tuli osittain käsityölehden pitsiliinasta, mutta ulkoreuna piti soveltaa itse, kun kude loppuikin kriittisessä kohdassa kesken – kaksi viimeistä reunapallukkaa jäivät uupumaan. Maton halkaisija on suunnilleen 64 cm. Vähän se näyttää muhkuraiselta, mutta haitanneeko tuo.. En ole ihan täysin tyytyväinen tuohon muutenkaan, sillä jotenkin nuo isot reiät maton keskivaiheilla pistävät vieläkin silmään. Ehkä niihinkin tottuu, tai sitten matto on vain purettava vielä kerran. Lopulta kudetta jäi vähän yli, joten olihan siitäkin sitten pakko jotain tehdä 🙂