Kategoria-arkistot: mekko

Lomapäivien ihanin kesämekko syntyi uusimman Suuri Käsityö -lehden (6-7/21) kaavalla Mereenin bambupalttinasta. Olen hillonnut tätä kangasta jo vuosia. Ensimmäisen palan ostin aikoinaan pojan paitaa varten. En sitten kuitenkaan saanut sitä silloin ommeltua. Seuraavana keväänä suunnittelin tekeväni tästä juhlapaidat kummallekin pojalle koulun päättäjäisiin, jolloin ostin kangasta vähän lisää. Ne päättäjäiset olivat ja menivät, ja ne juhlittiin valkoisissa kauluspaidoissa, jotka paremmin sopivatkin hautajaisiin. Tänä keväänä kummallakaan lapsella ei ollut varsinaista päätösjuhlaa kouluissaan, joten en viitsinyt tehdä juhlapaitoja tänäkään vuonna. Koska näin ihanaa kangasta ei kuitenkaan voi jättää iäisyyksiksi kaappiin, ompelin siitä nyt itselleni kesämekon (koska kesämekkojahan ei voi olla liikaa 😀 ). Kangas on raskasta ja laskeutuvaa bambupalttinaa, joka on todella pirullista ommeltavaa, mutta aivan ihanaa päällä! Olen aiemmin ommellut samasta materiaalista yhden kesämekon itselleni. Koska se lähti muutamasta kohdasta liestymään ensimmäisessä pesussa, koitin nyt jättää isommat saumanvarat. Päädyin myös huolittelemaan saumat saumurilla vähän matkan päästä ompelukoneen ompeleesta. Kesämekko on ommeltu koossa…

Lue Lisää

paitamekko

Paitamekko on minusta aina vaikuttanut aika kauhealta vaatekappaleelta, kunnes viimeisen Suuri Käsityö -lehti löytyi postilaatikosta. Ehkä inhoni on johtunut liiasta kauluspaitamaisuudesta, sillä en ole vielä löytänyt kauluspaitaa, jossa viihtyisin – ellen laske mukaan lukiossa käyttämääni 70-luvun miesten kauluspaitaa, jossa on kalvosimet hihoissa. Tässä paitamekossa ei kuitenkaan ole kauluksia, eikä edes hihoja! Mutta edessä on nappirivistö muistuttamassa paitamaisuudesta. Tämäkin kangas on jo jonkin aikaa odottanut kaapissa inspiraatiota. Kun ei ole tarvinnut mennä minnekään, niin myös ompeluinto on ollut kateissa. Nyt edessä on kuitenkin lähiopetukseen palaaminen, ja huomisesta lähtien pidän kaikki oppituntini taas lähiopetuksena – JEE! Tästä iloiuutisesta innostuneena sain jopa aikaseksi alkaa suunnitella uusia vaatteita kaappiini. Jostain syystä vanhat ovat nimittäin päässet koronavuonna mystisesti kutistumaan. Ne, jotka eivät ole kutistuneet, ovat virttyneet ja venyneet. Ilmeisesti trikoovaate ei enää kestä 20 vuotta, eikä edes kymmentä! Toki poikkeuksia löytyy, kuten kuvassa aluspaitana oleva H&M:n trikoo t-paita, jonka olen ostanut 90-luvun lopussa. Se on…

Lue Lisää

Hellepäivän ehdottomasti ihanin vaate on väljä pellavamekko. Olen alkanut inhota trikoovaatteita lämpöisenä kesäpäivänä. Liekö syynä sitten ikä vai mikä, mutta pellava tuntuu erityisen mukavalta ja viileältä kuumallakin ilmalla. Tämän kesän ensimmäinen kesämekko on Burdan (6/2018) kaftaanin kaavalla ommeltu. Alkuperäisestä mallista poiketen ompelin eteen laskosten sijaan suorat kappaleet, joihin kiinnitin vanhoja käsin virkattuja pitsejä, jotka sain muutama vuosi sitten äitini ystävältä. Mallissa oli alunperin myös hihat, mutta koska hartialinja oli alkujaankin vähän laskettu, laskin sitä hiukan lisää ja jätin hihat kokonaan pois. Tämän enempää hihoja en kesävaatteisiini kaipaa! Mekko on juuri sopivan pituinen eikä väljyyskään ole häiritsevä. Olisin varmasti mahtunut kokoon 38, mutta tein varmuuden vuoksi koon 40, sillä viime kesänä ompelemani pellavamekko ratkesi loppukesästä kädentien takaosasta. Kangas on Eurokankaan kutistumattomaksi mainostettua ohuehkoa pellavaa. Esipesin tämän kuitenkin varmuuden vuoksi ennen leikkaamista, jotta valmiin vaatteen kanssa ei tulisi suurempia yllätyksiä. Tämän mekon myötä pääsin myös yli todella pitkään vaivanneesta ompelujumista. Tämän lisäksi…

Lue Lisää

Pitkään jatkuneet helteet innoittivat minut lopulta ompelemaan uuden kesämekon. Heinäkuun lopulla teinkin melko ex tempore Suuri Käsityö -lehden Uhana-kaavalla mekon ohuesta farkusta. En ensin ollut varma, oliko malli ihan sopiva minulle vai ei, mutta käytössä totesin sen oikein kivaksi.  Elokuun alussa, eli viime viikolla, lähdimme parin päivän lomareissulle Helsinkiin. Edellisenä iltana tajusin, ettei minulla ole kivaa vaatetta sinne. Farkkuhame tuntui vähän raskaalta, enkä halunnut laittaa päälleni kukkamekkoa. Vaatteen täytyi olla kevyt, väljä, mukava ja monikäyttöinen. Päätin ommella itselleni uuden Uhana-mekon. Tällä kertaa kankaaksi valikoitui Marimekon verhon jämä. Olen aiemmin leikellyt tästä kerhotossujen vuoreja ja ties mitä kaikkea. Pala riitti kuitenkin juuri ja juuri tähän mekkoon (ilman taskuja). Kuminauharypytys näytti tässä jostain syystä rumalta, joten korvasin sen vyöllä, joka on kolminkertainen musta trikookuteenpätkä! Kaiken lisäksi punaiset kangaskenkäni ja aiemmin ompelemani laukku sopivat tähän paremmin kuin hyvin. Olimme aikatauluttaneet matkamme melko täyteen. Oli sukulaisvierailua, Korkeasaari- ja Sea life -kierrosta, kaupungilla kahvittelua ja…

Lue Lisää

Menin naimisiin ja aloitin opiskelun yliopistossa samana vuonna, 2009. Suunnittelin alun perin hääpuvustani kaksiväristä ja ostinkin tämän vihreän silkin hääpukuani varten. Päädyin kuitenkin yksiväriseen pukuun, ja silkki jäi kaappiin odottamaan muuta käyttöä. Jossain vaiheessa äitini himoitsi tätä itselleen, mutta vitsailin silloin hänelle, että säästän sen maisterimekkoani varten! Opiskeluni olivat pitkään sivutoimisia ja hyvinkin epämääräisiä. Yhtenä vuonna suoritin 4 opintopistettä, toisena 7 ja muutama muukin vuosi meni samaan malliin. Olin enemmän kuin tyytyväinen, kun sain keväällä 2015 kandidaatin paperit ulos. Se oli ollut tavoitteeni alusta asti.  Monien mutkien – ja opintovapaan – kautta päädyin lopulta opiskelemaan täyspäiväisesti maisteriopintoja. Viime lukuvuoden ajan blogini eli hiljaiseloa, sillä minä olin kiireinen opettajan pedagogisten opintojen parissa. Tänä keväänä valmistuinkin lopulta vihdoin filosofian maisteriksi ja äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi. Maisterijuhlat juhlimme kotona pienellä porukalla ilman juhla-asuja, mutta päätin kuitenkin – lupaukseni mukaisesti – ommella itselleni maisterimekon Turun Akatemiatalon publiikkiin siitä pitkään säilötystä raakasilkistä, jonka olin hankkinut…

Lue Lisää

Verson Puodilla on satunnaisesti kokoontuva ompelukerho. Verson Puodilta saa siis tilata yllätyspaketissa kamgasta, josta sitten ommellaan tiettynä ajankohtana jotain. Tämän ompelukerhon teemana oli Suomi 100, ja kankaan nimi Kotiinpaluu. Värivaihtoehtoja oli normaalista poiketen kolme: aamurusko, päivä ja mustavalko. Minun kankaani on näistä päivä. Ihastuin kankaaseen ikihyviksi heti, kun avasin paketin. Kaavan keksin eräästä ompeluryhmästä, kun joku kyseli, onko joku ommellut tällä kaavalla. Kaava on siis tämän kevään Suuresta Käsityölehdestä numerosta 3. Ainut muutos, jonka kaavaan tein, oli helman kaventamisella, koska Kangas ei olisi muuten riittänyt. Koska kangasta oli vain metrin pätkä, jouduin lisäämään helmaan leveän pitsin, jotta tämä ei olisi jäänyt liian lyhyeksi minulle. Pituuttahan minulla on 176 cm, joten sain leikata tähän melkein kyntenikin mukaan! Kaava on leikattu koossa 36, joka olikin tosiaan juuri sopiva minulle. Mekko oli super helppo ommella, ja tämä valmistuikin ihan hetkessä 3-vuotiaan Einon leikkiessä työpöydälläni samaan aikaan pikkuautoilla. Kiitokset siis jälleen kerran Verson Puodille…

Lue Lisää

Ompelin tänään täysin ex tempore itselleni hellekon kankaasta, jonka hankin kolme vuotta sitten odottaessani Einoa. Tästä piti alkujaan tulla helletunika, johon mahakin mahtuu, mutta muutama vuosi ehti vierähtää, ennen kuin sain mekon ommeltua. Nytkin tähän mahtuisi maha, mutta sellaista ei ole enää tarkoitus kasvattaa. Nyt tämä on vain ihanan vilpoisa väljä mekko! Tämä toimii myös käsityökirjahaasteen toisena osana. Ompelin siis ensimmäisen vaatteen Aikuisten mekkotehtaasta, jonka olen omistanut jo hyvän aikaa. Mekon kaavana on Aikuisten mekkotehtaan Aino vähän kavennetussa koossa 38. En ole varma, mitä kaikkea kaavasta muutin, koska piirsin se jo aikoja sitten, mutta ainakin hihat on erilaiset. Pääntiellä on alavara, ja hihoissa ihan pienet käänteet. Helmaan ompelin pienen kaiteleen, joka kankaasta jäi jäljelle. Kaitale on tarkoituksella aavistuksen kapeampi kuin helma. Ei tämä mikään edustusmekko ole, mutta ehkä tällä kehtaa lähikauppaan mennä, jos laittaa vaikka vyön. Kotipihassa minä kesällä joka tapauksessa enimmäkseen olen. Näköjään valitsin pihastani sen suunnilleen epäedullisimman kohdan,…

Lue Lisää

Suunnittelin tämän kankaan syksyllä Vakka-Suomen työväenopiston kurssilla ja tilasin sitä kolmessa eri värissä villaneuloksena. Kuosin suunnittelu oli juuri niin vaikeaa, kuin olin ajatellutkin. Viimeisenä iltana ennen kurssin alkamista istuin keittiön pöydän ääressä epätoivoisena. Silloin 4-vuotias Vilho ilmoitti, että hän piirtää kankaaseensa jäävuoria. Luonnollisesti nappasin Vilhon idean, ja siinä me sitten istuimme vieretysten piirtämässä jäävuoria. Kurssilla muutin luonnokseni ruutupiirrokseksi ja kotona tarkastin vielä kuvankäsittelyohjelmalla, että kuviot asettuvat tasaisesti kankaalle. Kuvio onnistui yli odotusteni, ja olen enemmän kuin tyytyväinen siihen! Poikien villapaidat ompelin Ottobren Mr Bear trikoopaidan kaavalla, jota väljensin vähän. Isompi on koossa 122 ja pienempi koossa 98. Pääntielle laitoin tavallisen resorin, koska se ei kutita. Hihansuissa ja helmassa on joustoneuletta, joka tehtiin samasta langasta kankaan alkuun neulomisvaiheessa. Tikkasin käänteet peitetikkikoneen ketjutikillä. Turkoosissa paidassa siepparilankana on sininen kreppilanka, näkyviin jäävä lanka on turkoosi. Laitoin siepparilangaksi kreppilangan, sillä se on paljon tavallista lankaa pehmeämpi. Itselleni tein villamekon omalla kaavalla. Kaavan piirtäminen vaati…

Lue Lisää

Tein tämän jo aikoja sitten, mutta se jäi kaiketi kuvaamatta tai vähintäänkin bloggaamatta. En ainakaan itse löytänyt tätä blogista, vaikka muistan laittaneeni kuvan joskus Facebookin ompeluryhmään näytille. Kaava on Burdasta, olisikohan 2015 touko- tai kesäkuun numerosta. Lainasin lehden kirjastosta. Mekko on ommeltu napakasta farkkutrikoosta ja tikattu sinapinkeltaisella tikkauslangalla farkkujen tyyliin. Suomalaiseen kulttuuriin ei yleensä kuulu itsensä kehuminen, mutta kyllä tää on mun mielestä ihan törkeän hyvännäköinen mun päälläni. Olen kaivannut kovasti Burdan kaavoista ompelua, sillä ne useimmiten istuvat suoraan ilman muutoksia päälleni toisin kuin suomalaisten lehtien kaavat. Vyötärö on oikeassa paikassa ja pituudet sopivia. Ainut miinus kaavoissa oli kauluksen alavara. Sen olisi pitänyt olla isompi, jotta halkio voisi lerpsuttaa avoinna. Nyt tuohon oli pakko pistää pieni kiinnike, ettei alavaran reuna näy. Tämä oli kaiken lisäksi superhelppo ommella! Kuvaussessiokin oli hulvaton. Kuvasarjaan sattui melkoisia ilmeitä ja asentoja, tässä julkiseen levitykseen kelpaavat siistit ja sievät. Pakkohan sitä oli vähän panna jalalla koreasti,…

Lue Lisää

Löysin tämän ihanan viskoositrikoon Jätti-Rätin laarista ja ihastuin ikihyviksi. Aika epämiellyttävää tätä oli ommella, kun kangas venyi ja paukkui. Valmiin mekon purin sekä helmasta että poikkisaumasta pari kertaa. Joka kerta lyhensin tätä vähän. Yläosaa pienensin paljon myös sivusuunnassa, sillä kaava ei ollut joustavalle kankaalle vaan batistille tai harsokankaalle (mitä ikinä jälkimmäisellä tarkoitetaankaan). Tästä tuli silti ihana. Sellainen löysä ja rento, kuten halusinkin. Yläosaan olisi pitänyt laittaa tukikangas. Nyt se venyy päällä turhan paljon. Kangasta ei ollut tarpeeksi – ihan kuin näin olisi käynyt joskus aiemminkin – mutta leikkasin helman ristiin, kun huomasin, että raidat menevät ihan siististi. Niin kamalan luirua ja venyvää tämä oli, etten jaksanut olla raitojen kanssa ihan millintarkka. En aio katsella helmaa niin tarkkaan, että se häiritsisi! Malli on Burdasta 5/2014. Sivusaumassa on taskut, mikä on ehdoton jättiplussa tälle mallille!

10/26