Herkullinen kesämekko
Lomapäivien ihanin kesämekko syntyi uusimman Suuri Käsityö -lehden (6-7/21) kaavalla Mereenin bambupalttinasta. Olen hillonnut tätä kangasta jo vuosia. Ensimmäisen palan ostin aikoinaan pojan paitaa varten. En sitten kuitenkaan saanut sitä silloin ommeltua. Seuraavana keväänä suunnittelin tekeväni tästä juhlapaidat kummallekin pojalle koulun päättäjäisiin, jolloin ostin kangasta vähän lisää. Ne päättäjäiset olivat ja menivät, ja ne juhlittiin valkoisissa kauluspaidoissa, jotka paremmin sopivatkin hautajaisiin. Tänä keväänä kummallakaan lapsella ei ollut varsinaista päätösjuhlaa kouluissaan, joten en viitsinyt tehdä juhlapaitoja tänäkään vuonna. Koska näin ihanaa kangasta ei kuitenkaan voi jättää iäisyyksiksi kaappiin, ompelin siitä nyt itselleni kesämekon (koska kesämekkojahan ei voi olla liikaa 😀 ). Kangas on raskasta ja laskeutuvaa bambupalttinaa, joka on todella pirullista ommeltavaa, mutta aivan ihanaa päällä! Olen aiemmin ommellut samasta materiaalista yhden kesämekon itselleni. Koska se lähti muutamasta kohdasta liestymään ensimmäisessä pesussa, koitin nyt jättää isommat saumanvarat. Päädyin myös huolittelemaan saumat saumurilla vähän matkan päästä ompelukoneen ompeleesta. Kesämekko on ommeltu koossa…
Trikoopaitoja 9-vuotiaalle
Syystä tai toisesta blogin päivittäminen on lähtenyt kovin nihkeästi käyntiin. Nämäkin paidat ompelin pojalle jo joulukuussa, mutta päivittäminen on vain jäänyt. Vihreän paidan kankaan hankin jo hyvissä ajoin syksyllä joulua varten. Lopulta ompelin tämän vasta juuri joulun alla, silloin kun kangastakin olisi jo saanut reilulla alennuksella. Syksy oli meidän perheelle raskas monestakin syystä, joista yhtä avaan aimmin tänä vuonna julkaisemassani kirjoituksessani. En siis saanut oikein mitään suunnittelemiani asioita valmiiksi. Ompeluintoa vähensi myös se, että luovuin vuosi sitten ompeluhuoneestani. Työpöytä siirtyi makuuhuoneen nurkkaan ja muuttui maaliskuussa etätyöpisteeksi. Tietokone voittikin lopulta kilpailun tilankäytöstä, sillä en jaksnut jatkuvasti nostella koneita edestakaisin. Paita havukankaasta Kai tässä on pian todettava, että itselläkin täytyy olla ikää kertynyt, kun esikoikin on jo näin iso! Tämä paita on jo kokoa 152. Kankaan hän valitsi itse, joten paidasta tuli todella mieluinen! Seeproja sinisessä viidakossa Toinen kangas tuli alkujaan samassa paketissa eräänlaisena täytekankaana. Pojalla ei ollut enää ollenkaan itse tehtyjä…
Kesän paras mekko
Hellepäivän ehdottomasti ihanin vaate on väljä pellavamekko. Olen alkanut inhota trikoovaatteita lämpöisenä kesäpäivänä. Liekö syynä sitten ikä vai mikä, mutta pellava tuntuu erityisen mukavalta ja viileältä kuumallakin ilmalla. Tämän kesän ensimmäinen kesämekko on Burdan (6/2018) kaftaanin kaavalla ommeltu. Alkuperäisestä mallista poiketen ompelin eteen laskosten sijaan suorat kappaleet, joihin kiinnitin vanhoja käsin virkattuja pitsejä, jotka sain muutama vuosi sitten äitini ystävältä. Mallissa oli alunperin myös hihat, mutta koska hartialinja oli alkujaankin vähän laskettu, laskin sitä hiukan lisää ja jätin hihat kokonaan pois. Tämän enempää hihoja en kesävaatteisiini kaipaa! Mekko on juuri sopivan pituinen eikä väljyyskään ole häiritsevä. Olisin varmasti mahtunut kokoon 38, mutta tein varmuuden vuoksi koon 40, sillä viime kesänä ompelemani pellavamekko ratkesi loppukesästä kädentien takaosasta. Kangas on Eurokankaan kutistumattomaksi mainostettua ohuehkoa pellavaa. Esipesin tämän kuitenkin varmuuden vuoksi ennen leikkaamista, jotta valmiin vaatteen kanssa ei tulisi suurempia yllätyksiä. Tämän mekon myötä pääsin myös yli todella pitkään vaivanneesta ompelujumista. Tämän lisäksi…
Hääpuku kesältä 2009
Vaikka tämä on jo ”vanha juttu” (kesältä 2009), niin pitää laittaa tännekin muutama kuva hääpuvustani. Ensimmäinen asia, minkä päätin hääpuvun suhteen, oli kangas. Halusin, että hääpukuni olisi raakasilkkiä. Alkujaan puvusta piti tulla kaksivärinen niin, että osa helmasta olisi ollut vihreä. Vihreä silkki kyllä ostettiin, mutta se jäi odottamaan muuta käyttöä (eihän sitä tiedä mahdunko ensi kevään juhlapäivänä mihinkään entiseen vaatteeseeni). Sekä pieni bleiseri – jota en lopulta käyttänyt häissä lainkaan – että itse mekko syntyivät yhdestä isosta kankaanpalasta. Puvun pohjana on Voguen kaavat, jotka tilasin Englannista, mutta muutin puvun yläosan halterneck-malliseksi – onneksi. Laihduin nimittäin jonkin verran viimeisinä häitä edeltävinä päivinä niin, että ilman niskalenkkiä olisin ollut todella vaikeuksissa. Takakeskisaumassa on piilotettu vetoketju pitämässä pukua kunnolla kiinni, mutta sen päälle laitettiin vielä nappilista, jonka jokaisen pienen napin päällystin silkillä ja ompelin sille ohuella merseroidulla puuvillalangalla pienen lenkin. Napit eivät siis olleet vain koristeena, vaan ne oikeasti piti laittaa jokainen yksitellen…
Neuletakki syysiltojen iloksi
Löysin Citymarketin alelaarista Novitan Varpu-lankaa. Ostin punasävyistä lankaa pari kerää eli 400 g. Netistä kyseisestä langasta ei löytynyt mitään tietoa, joten täytyi sitten tyytyä selaamaan neulelehtiä sopivan mallin toivossa. Suht samalla juoksevuudella ja puikkokoolla löytyikin ohje 1/2010 Modasta, ja pääsin aloittamaan neulomisen. Itse asiassa neulon tuota nyt yhden koon suuremmilla puikoilla kuin mitä vyötteessä neuvottiin, mutta se ei haitanne tällaisessa kevyessä liehuvaattessa 🙂 Neuletakista on tulossa väljä A-mallinen, joka kiinnitetään yhdellä isolla napilla edestä. Aika reippaasti tuo tuntuu nyt etenevän, kun alkuun pääsi. Neulominen onkin tällä hetkellä yksi niistä harvoista asioista, joita jaksaa tehdä. Päällä on nimittäin taas valtaisa räkätauti. Lämpö menee ylös alas ja koko ajan väsyttää. Tuntuu, ettei päässä liiku muu kuin räkä ja sekin huonosti. Omaksi puolustukseksi täytyy vielä mainita, että kuvan syväys on huonolla läppärillä ja kuumeisena tehty. Täytyy ehkä korjata se myöhemmin, kun itseäkin hävettää..