Vaikka tämä on jo ”vanha juttu” (kesältä 2009), niin pitää laittaa tännekin muutama kuva hääpuvustani. Ensimmäinen asia, minkä päätin hääpuvun suhteen, oli kangas. Halusin, että hääpukuni olisi raakasilkkiä. Alkujaan puvusta piti tulla kaksivärinen niin, että osa helmasta olisi ollut vihreä. Vihreä silkki kyllä ostettiin, mutta se jäi odottamaan muuta käyttöä (eihän sitä tiedä mahdunko ensi kevään juhlapäivänä mihinkään entiseen vaatteeseeni). Sekä pieni bleiseri – jota en lopulta käyttänyt häissä lainkaan – että itse mekko syntyivät yhdestä isosta kankaanpalasta.
Puvun pohjana on Voguen kaavat, jotka tilasin Englannista, mutta muutin puvun yläosan halterneck-malliseksi – onneksi. Laihduin nimittäin jonkin verran viimeisinä häitä edeltävinä päivinä niin, että ilman niskalenkkiä olisin ollut todella vaikeuksissa.
Takakeskisaumassa on piilotettu vetoketju pitämässä pukua kunnolla kiinni, mutta sen päälle laitettiin vielä nappilista, jonka jokaisen pienen napin päällystin silkillä ja ompelin sille ohuella merseroidulla puuvillalangalla pienen lenkin. Napit eivät siis olleet vain koristeena, vaan ne oikeasti piti laittaa jokainen yksitellen kiinni.
En halunnut vannehametta, joten helman alle piilotettiin uskomaton metrimäärä valkoista jäykkää tylliä. Tyllimekko näkyy yllä olevassa kuvassa oikealla.
Vaikka helmaa riitti, se oli pääasiassa tehty kahdesta leveästä palasta. Rypytykset eivät ole aivan kaavojen mukaiset, vaan teimme äitini kanssa ensimmäiseen lakanakangasversioon tarvittavia muutoksia. Rypytys vyötäröllä ja lantiolla muuttui siis muutamasta isosta laskoksesta moneksi pieneksi muutaman kokeilun jälkeen. Pienet laskokset toivat sitä paitsi silkin hohdon paremmin esille. Rintamuksen kirjailun teki äiti, mutta piirsin sen itse Art Nouveau -hengessä (sinä vuonna taisi olla Turun taidemuseossa Mucha-näyttely).
Mekko valui päälläni hääpäivänä tosiaan jonkin verran pidemmäksi kuin oli ollut tarkoitus. Olin ostanut mekkoon sopivat Palmrothin kengät, mutta pitkän hameen alta niitä ei sitten tainnut näkyä missään vaiheessa 🙂