Lomapäivien ihanin kesämekko syntyi uusimman Suuri Käsityö -lehden (6-7/21) kaavalla Mereenin bambupalttinasta. Olen hillonnut tätä kangasta jo vuosia. Ensimmäisen palan ostin aikoinaan pojan paitaa varten. En sitten kuitenkaan saanut sitä silloin ommeltua. Seuraavana keväänä suunnittelin tekeväni tästä juhlapaidat kummallekin pojalle koulun päättäjäisiin, jolloin ostin kangasta vähän lisää. Ne päättäjäiset olivat ja menivät, ja ne juhlittiin valkoisissa kauluspaidoissa, jotka paremmin sopivatkin hautajaisiin. Tänä keväänä kummallakaan lapsella ei ollut varsinaista päätösjuhlaa kouluissaan, joten en viitsinyt tehdä juhlapaitoja tänäkään vuonna.
Koska näin ihanaa kangasta ei kuitenkaan voi jättää iäisyyksiksi kaappiin, ompelin siitä nyt itselleni kesämekon (koska kesämekkojahan ei voi olla liikaa 😀 ). Kangas on raskasta ja laskeutuvaa bambupalttinaa, joka on todella pirullista ommeltavaa, mutta aivan ihanaa päällä! Olen aiemmin ommellut samasta materiaalista yhden kesämekon itselleni. Koska se lähti muutamasta kohdasta liestymään ensimmäisessä pesussa, koitin nyt jättää isommat saumanvarat. Päädyin myös huolittelemaan saumat saumurilla vähän matkan päästä ompelukoneen ompeleesta.
Kesämekko on ommeltu koossa 40, joka taisi kuitenkin olla minulle liian suuri. Pelkäsin tekeväni liian pienen mekon vanhasta tottumuksesta, sillä olen kerännyt jonkin verran koronakiloja aiempaa vähäisemmän liikunnan takia. Jätin alkuperäisen mallin mukaiset taskut kokonaan pois, pidensin mekkoa kuusi senttiä ja lisäsin vyön.
Vyö on ommeltu käännekaitaleesta. Leikkasin ajatuksissani kaitaletta ihan jäätävän pitkän pätkän, monta metriä. Käänteisiin sitä kului lopulta todella vähän. Koska olin leikkurilla siististi leikannut kantin ja silittänyt auki jatkokset, en raaskinut heittää sitä roskiin. Pienen mittailun jälkeen totesin, että se riittää nelinkertaisena juuri sopivasti vyötäröni ympäri. Niinpä ompelin kaitaleet vyöksi, joka koostuu neljästä suikaleesta.