Hellepäivän ehdottomasti ihanin vaate on väljä pellavamekko. Olen alkanut inhota trikoovaatteita lämpöisenä kesäpäivänä. Liekö syynä sitten ikä vai mikä, mutta pellava tuntuu erityisen mukavalta ja viileältä kuumallakin ilmalla.
Tämän kesän ensimmäinen kesämekko on Burdan (6/2018) kaftaanin kaavalla ommeltu. Alkuperäisestä mallista poiketen ompelin eteen laskosten sijaan suorat kappaleet, joihin kiinnitin vanhoja käsin virkattuja pitsejä, jotka sain muutama vuosi sitten äitini ystävältä.
Mallissa oli alunperin myös hihat, mutta koska hartialinja oli alkujaankin vähän laskettu, laskin sitä hiukan lisää ja jätin hihat kokonaan pois. Tämän enempää hihoja en kesävaatteisiini kaipaa!
Mekko on juuri sopivan pituinen eikä väljyyskään ole häiritsevä. Olisin varmasti mahtunut kokoon 38, mutta tein varmuuden vuoksi koon 40, sillä viime kesänä ompelemani pellavamekko ratkesi loppukesästä kädentien takaosasta.
Kangas on Eurokankaan kutistumattomaksi mainostettua ohuehkoa pellavaa. Esipesin tämän kuitenkin varmuuden vuoksi ennen leikkaamista, jotta valmiin vaatteen kanssa ei tulisi suurempia yllätyksiä.
Tämän mekon myötä pääsin myös yli todella pitkään vaivanneesta ompelujumista. Tämän lisäksi olen nimittäin tänä vuonna tainnut ommella vain pihamökin kalusteiden päälliset! Jospa tämä harrastus alkaisi taas innostaa 🙂