Vaatteita pikkupotilaille
Tässä oma työpanokseni Ompeluelämän Turun jaoston hyväntekeväisyyskampanjaan. Saimme siis tarvikkeet lahjoituksena, ja aktiivijäsenet jakoivat ne osallistujille määrämittoihin leikattuina. Näiden vaatteiden määränpää on TYKSin osasto 416 eli lasten syöpä- ja veritautiosasto. Edellisestä vastaavasta hyväntekeväisyyskampanjasta löytyy tietoja täältä.
Vaaleanpunaista terapiaa
Tänään oli surullinen olo. Mikäs auttaisi ikävään oloon ja päivään paremmin kuin ihana vaaleanpunainen kukkamekko? – Ei mikään! Niinpä menin ja ompelin sellaisen. Ostin pehmeän ja joustavan babycord-sametin joskus syksyllä Raision Linnan Kankaasta. Onneksi tajusin ommella sen nyt, kun siitä vielä sai jotain. Kankaasta ei nimittäin jäänyt jäljelle kuin pari pientä suikaletta. Vaikka tavoistani poiketen ompelinkin tällä kertaa sametin nukan alaspäin, muistin sentään leikata kaikki palat samaan suuntaan – mikä ei ollut täysin päivänselvyys tällaisena (sairasloma)päivänä. Kaavat ovat Ottobresta (6/2012), mallina pallohelma, koko 86. Tosin tässä mekossa ei tosin ole pallohelmaa eikä se ole täysvuoritettu. Rypytyksetkin laitoin vain etukappaleeseen.
Vähän kesää keskelle talvea
Tein Vilholle joskus aikoja sitten Metsolan joustofrotee-Blossomista haalarin, jonka jälkeen kangasta jäi vielä suikale jäljelle. Kuvittelin alkujaan tekeväni siitä itselleni paidan, mutta eihän se sellaiseen riittänyt. Ei oikein huvittanut alkaa tehdä siitä mitään enää Vilhollekaan. Kangas siis jäi marinoitumaan laatikkoon. Eräänä marraskuisena päivänä näin kuvan tästä ihanasta mekosta Facebookin Ompeluelämän seinällä. En raaskinut heti leikellä omaa Metsolaani, joten hauduttelin ideaa mielesssäni jonkin aikaa. Lopulta leikkasin palasen pystysuunnassa kahtia, ompelin päät yhteen, saumuroin helman ja mittasin sopivan resorin. Pituudeltaan tämä on nyt ihan käyttövaate. Suunnitteluvaiheessa resorin oli tarkoitus tulla lantiolle, mutta se näyttikin paljon paremmalta, kun mekon veti ylös vyötärölle asti. Joustiksen yläreunaan olisi kannattanut ommella muutama sisäänotti, mutta menee tämä näinkin. Kelpo mekko tuli, se pääsi heti käyttöön 🙂
Geishatunika
On tätä odotettukin! Pääsin siis viimein ompelemaan MEKON! Tämä kertakaikkisen ihanainen mekko menee ristiäislahjaksi veljentyttärelleni. Malli on uusimmasta (3/2012) Ottobresta ja kangas on samaa kuin meidän ”lastenhuoneen” verhoissa, vuoria varten ostin ohutta puuvillakangasta Jättirätistä. Malli oli helppo ja lopputulos ihana. Voi, kunpa minulla joskus vielä olisi oma tyttö, jolle ommella mekkoja!
Tuunattua Tuttaa
Sain viime viikonloppuna tällaisen Tutan t-paidan kaveriltani. Paita oli kokoa 130, mutta kokoisekseen todella pieni, ihan perus t-paita kuitenkin siis. Aloitin muokkauksen purkalla paidasta hihat irti. Sen jälkeen kavensin vartalo-osan ja ompelin paidan takaisin yhdeen osaan. Tosi söpö kesämekko siitä sitten tuli 😀 Vähän mä mietin, että pitääkö tuo säästää suoraan serkkutytölle! Mutta ehkä Vilho voi kuitenkin kesällä juoksennella kotipihassa tuo päällään…?
Mittatilauksena, kiitos!
Nämä kaksi tunikaa valmistuivat jo tovi sitten, mutta pitkittyneestä vatsataudista johtuen tämäkin päivitys viivästyi kuten myös paitojen toimitus uudelle omistajalle. Pidempi tunikoista on oikeastaan mekko. Se on ommeltu suklaanruskeasta bambuneuloksesta. Lyhyempi herkullisenvihreä kilpikonnatunika sen sijaan on joustofroteeta. Yhden perustavanlaatuisen suunnitteluvirheen tein näitä tunikoita miettiessäni. Ruskeassa mekossa on nimittäin samanlainen vetoketju edessä kuin aiemmin itselleni tekemässäni oravatunikassa. Bambuneulos paljastui kuitenkin – ainakin tämän ompelijan laitteilla – helvetilliseksi materiaaliksi. Kangas luisui, lipsui ja venyi, eikä saumurin peitetikkiversio suostunut ompelemaan sitä. Vetoketju ei varsinaisesti muodostunut miksikään taidonnäytteeksi, joten se on strategisesti toisen tunikan takana. Vähemmän se venyi kuin omassa tunikassani, mutta tikkaus epäonnistui. Tämä mekko olisi ehdottomasti pitänyt ommella ilman vetoketjua (joka kuitenkin on vain koriste). Kilpparikangas sen sijaan oli unelmanhelppoa ommeltavaa. Ilman kummempia kommervenkkejä tuo vihreä valmistuikin yhdessä hujauksessa. Tämä on tehty pelkkää saumuria käyttäen, eli resorit ja helma on ajeltu peitetikillä.