Minä, minä, minä!
Inhoan kameran edessä olemista. Se on minulle äärimmäisen epäluonnollinen paikka. Lisäksi olen laiska laittautumaan, enkä halua ikuistaa itseäni pihatöistä pölyisenä ja hikisenä, tukka huonosti. Tukka on huonosti näissäkin, mutta yritin muuten tsempata! Olen viimeksi käynyt kampaajalla maaliskuussa, ja se näkyy. Seuraavan kerran minulla on varaa käydä kampaajalla lokakuussa, joten tällä mennään. Auttaisikohan värjäys? Kaapissa olisi vielä yksi paketti kuutisen vuotta vanhaa hennaa… Mutta asiaan. Ekassa kuvassa on farkkuneuloksesta ommeltu neulostakki. Kaavana on Ottobren Melange Knit (2/2015) jonkin verran muokattuna. Leggaritkin ovat omatekoiset, mutta jo jonkun vuoden takaa. En tiedä, olenko ikinä blogannut niitä. Ne ovat Lillestoffin farkkujerseytä. Yläosan farkkuneulos on paikallisesta, ihanan kevyttä ja laskeutuvaa. Tämä kesämekkonen syntyi vanhasta (kauheasta) imetystopista, jota en käyttänyt kertaakaan. Kangasta oli juuri uuden yläosan verran jäljellä. Mallailin ensin lakanasta päälleni tuon yläosan ja käytin sitä sitten kaavana. Ei ihan helppoa yksikseen! Onneksi äiti auttoi vähän noiden olkaimien takakiinnityksen kanssa. Selässä on alkuperäisen raglanpaidan muoto…
Lankakoria mekkona
Himoitsin tätä kangasta pitkään. Lopulta en uskaltanut enää odottaa, vaikka talous ei olisi oikeasti joustanut tämän hankintaa. Alkujaan tarkoitukseni oli hankkia tämä Turun kädentaitomessuilta, mutta kuulin, ettei Ikasyrilla ollut tätä kuin on suurimmillaan 1,5 metrin palana mukana. Tein siis pikaisesti Suunnittelin tämän iloisen keväisen mekon jo joskus talvella. Kaavana käytin Ottobren Friday Evening -kaavaa koossa 38. Helma on pidennetty ja levennetty, rintojen kohdalta kavensin todella reilusti (sillä en oikeasti ole enää lähelläkään kokoa 38…), tein taskut ja kauluksen ja lisäsin lopuksi vielä pienen framilonrypytyksen, sillä tämä oli melko muodoton säkki päälläni. Resori valikoitui vetoketjun mukaan. En enää lähtenyt etsimään uutta vetoketjua, vaan käytin kaapista löytynyttä (Jätti-Rätin laarista). Kauluksesta olen älyttömän ylpeä. Se onnistui juuri niin, kuin olin suunnitellutkin. Kaikki saumat ovat piilossa, kauluksen puolikkaat menevät ristiin ja se on muutettavissa kapeammaksi pystykaulukseksi vetoketjun avulla. Alla kuva sisäpuolelta: Tämä taisi päästä suoraan ykkössuosikiksi! Olen rakastunut! Kiitos Ikasyr ja Tuokio tästä kuosista!
Maailman mukavin mekko
Tässä on varmasti maailman mukavin mekko. Menee yhtälailla kotona kuin koulussakin, sukkahousuilla tai leggareilla tai pelkillä villasukilla! Idea lähti Nosh-kutsuilta, joilla sovitin Noshin naistenmalliston sinistä tähtitunikaa. Se oli aivan ihana, ja kopioin mallin tähän. Haluaisin tämän vielä joko yksivärisenä tai jollain rauhallisella graafisella kuosilla. Koska olen niin tavattoman kätevä emäntä, en kirjoittanut ylös, mitkä kaavat tässä on pohjana (ja lainasin lehteni jo kaverille…). Google kuitenkin osasi auttaa minua, ja kaavojen pohjana on siis Friday Evening (Ottobre 5/2013) koossa 38. Muutin kuitenkin miehustan ja helman muotoa varsin paljon. Levensin mallia siis pian kainaloiden alapuolelta ja tein helmasta aavistuksen pussimaisen ja sipulinmallisen. Kangas on Ainolan hattara, joustocollegea. En osannut kuvitella tarvitsevani tällaista mekkoa, mutta nyt tarvitsen näitä ehdottomasti lisää! Ja vielä muistutus lastenvaatekurssista Raisiossa! Tarjolla rauhallista ompeluaikaa hyvässä seurassa Raision Vaisaaressa myös keväällä: Raision työväenopisto, lastenvaatekurssi
Tribute to Ikasyr
Saumanvara-ryhmän perjantai-illan haastessa oli tällä kertaa aiheena tribuutti jollekin kangaskaupalle, jolla on erityinen merkitys ompelijalle. Huomasin haasteen illalla viittä vaille yhdeksän, menin kangaskaapilleni ja tuijotin vaihtoehtoja: tätä ja yhtä Paapiin kangasta. Valitsin Ikasyrin, sillä sieltä olen (muistaakseni) tilannut ihka ensimmäiset nettikangaskauppaostokseni Vilhon syntymän jälkeen. Olen pähkäillyt, mihin käyttäisin tämän kankaan ja jossain vaiheessa mietin jo tämän myymistäkin. Levitin kankaan eteeni paidaksi, mutta sitten laskinkin sen alemmas ja näin lopputuloksen: tuubimekko! Tällaista minulla ei ole IKINÄ ollut! Alle sopivat kivasti mustien rintsikoiden olkaimet, sillä en todellakaan aio liikkua tässä (ainakaan kotipihan ulkopuolella) ilman liivejä – sen verran on kahden lapsen imetys verottanut rintavarustustani. Täytyy sanoa, että äitiyslomalaisena autottomana keskellä metsää lököhousuissa lasten kanssa puuhailun rinnalla tämä mekko sai minut piiiiitkästä aikaa tuntemaan itseni muuksikin kuin pelkäksi maitoautomaatiksi, hyppyyttäjäksi, nukuttajaksi, leikittäjäksi, syöttäjäksi ja mitä näitä nyt onkaan.. MUTTA, jotta tämä olisi myös käytännöllinen, tässä on myös helppo imettää 😀
Villamekko mummille
Äitini, eli kotoisasti mummi, sai Majapuun merinosta itselleen toiveidensa mukaisen villamekon. Kaavojen pohjana oli itselläni hyväksi toteamani Stormy Blue (Ottobre 5/2012) koossa 42 (ilman saumavaroja). Lopusta syntyi kääntömallinen kypärämyssy, sekin koossa 42 😉
Jättiläislumihiutale ja joulumekko
Aloitin tämän valtavan neuletakin tekemisen maaliskuussa ja neuloin sitä enemmän ja vähemmän ahkerasti marraskuun loppuun asti. Deadlinena itselleni oli ristiäiset, ja sainkin tämän lopulta valmiiksi jo hyvissä ajoin, sillä ristiäiset olisi tarkoitus pitää vasta tammikuun alussa. Malli on Modasta (2/2010), ja hankin langat pian lehden ilmestyttyä. Lankana on Dropsin Kid-Silk, joka on 75% mohairia ja 25% silkkiä. Tämä on ehdottomasti haastavin ja työläin neuleeni. Kuviot olivat helppoja, mutta mallia joutui seuraamaan tarkasti. Lisäksi lanka oli liukasta ja järjettömän ohutta. Mekon hurautin pikaisesti kasaan jouluaattona, kun tajusin unohtaneeni omat vaatteeni… Alaosa on Ikasyrin neulekuvioista jerseytä ja yläosa yllättäen myöhemmin tummansiniseksi paljastunutta singletrikoota. Yläosa toimii imetyspaitana, ja ylä- ja osan välissä on koristeena puuvillapitsi. Melkoisen tasaisesti onnistuin keräämään raskauskiloni, sillä niitä on jäljellä vielä 10, vaikka kuvasta sitä ei heti arvaisi.
Pikamekko pyynnöstä
Tosi pikainen mekko Jätti-Rätti-trikoosta Vilhon serkkutytölle. Mummi valitsi kankaan ja toivomuksena oli frilloja. Tällainen siitä syntyi. Kaavat OB 3/2012 vähän muutettuina.
Marianne rantateltassa
Äitini sai vuosi sitten eläkkeelle jäädessään lahjaksi sadan euron lahjakortin Eurokankaaseen. Jotain hän oli sillä ehtinyt ostaa jo aiemmin kuluneen vuoden aikana, mutta lahjakortissa oli jäljellä lähes 60 euroa. Eräänä toukokuisena torstaina tuli puheeksi kangasostokset, ja keskustelun seuraksena äitini muisti lahjakortin. Kortti oli menossa umpeen kahden päivän päästä. Sovimme siis siltä istumalta treffit Eurokankaaseen seuraavaksi päiväksi. Eurokankaasta löysin äidille upeaa petrooliväristä silkkiä, mutta sen hinta vuorikankaineen jäi vielä viidenkympin huitteille. Minun oli siis pakko etsiä jotain itsellenikin. Hain ja hain ja hain, mutta mikään ei miellyttänyt. Lopulta menin käymään vessassakin, jonka jälkeen silmiini osui tämä Marianne. Trikoo on ihanan pehmeää ja joustavaa, juuri sellaista, josta tulee täydellisen mukava ja helppotöinen kesämekko. Ompelin tämän ilman kaavoja. Mittailin itsestäni strategiset mitat, piirsin suunnitelman paperille ja saksin kankaat. Ompelin ja sovitin, ompelin ja sovitin. Ja siitähän tuli mitä mainioin. Yläosa on vähän iso, mutta oletettavasti tulen tässä tulevaisuudessa kasvamaan siltä(kin) osastolta 😉 Tämä tuli jo…
Kukkia äidille!
Saa nähdä, tuleeko tästä mekosta samanlainen klassikko kuin edeltäjänsä! Olen perinyt alimpana olevan pallomekon äidiltäni, joka ompeli sen joskus 60-70-luvulla. Itse olen kulkenut siinä jo ainakin 15 vuotta. Nämä vuodet – ja vuosikymmenet – ovat jättäneet siihen jälkensä. Langannousuja on paljon, olkaimet melkein katki kuluneet, vetoketju osittain rikki ja takapuolessa on vaalensinistä maalia muistona opiskeluaikojen sinisistä huonekaluista. Alunperin suunnittelin mekon purkamista. Pyörittelin mekkoa käsissäni, laskin taas odottamaan, soitin äidille ja mietin taas. Lopulta en voinut purkaa mekkoa. Se on liian iso osa omaa nuoruuttani 🙂 Purin vanhasta mekosta vain yläosan ja siinä olevan muovirenkaan. Jos joskus törmään toiseen samanlaiseen renkaaseen, voin helposti ommella sen alkuperäiseen. Uuden kukkamekon kaavat on siis piirretty vanhaa mallina käyttäen. Helma kuitenkin piteni ”äitimittaan”, vaikka oma äitini on pitänyt alkuperäistä vielä kahden lapsen äitinä 70-luvun lopussa. Kankaana on Metsolan joustofrotee.
Lintumekossa
Ajattelin, ettei mikään voi olla ihanampaa kuin Majapuun vadelmaneulos. Enää en ole niin varma. Tässä on sille aika kova kilpailija, nimittäin Majapuun lintuneulos. Pehmeä, ihana, joustava, lämmin. Joku juttu tähän vanhalla mallilla tehtyyn mekkoon piti saada. Tein siis hihansuihin koristekanttaukset ja -napit. Jopa nämä onnistuivat lähes täydellisesti. Lopuksi vielä vähän sovinnaisempi sovituskuva, anteeksi hyppelyn aiheuttamat rypyt helmassa. En lähtenyt silittämään vaatetta kesken kuvausten 🙂 Neulos Majapuulta, resori omista varastoista ja napit jo lopettaneesta ompelimo Minttumaariasta Turusta.