Kukkia äidille!

Saa nähdä, tuleeko tästä mekosta samanlainen klassikko kuin edeltäjänsä! Olen perinyt alimpana olevan pallomekon äidiltäni, joka ompeli sen joskus 60-70-luvulla. Itse olen kulkenut siinä jo ainakin 15 vuotta. Nämä vuodet – ja vuosikymmenet – ovat jättäneet siihen jälkensä. Langannousuja on paljon, olkaimet melkein katki kuluneet, vetoketju osittain rikki ja takapuolessa on vaalensinistä maalia muistona opiskeluaikojen sinisistä huonekaluista.

Alunperin suunnittelin mekon purkamista. Pyörittelin mekkoa käsissäni, laskin taas odottamaan, soitin äidille ja mietin taas. Lopulta en voinut purkaa mekkoa. Se on liian iso osa omaa nuoruuttani 🙂 Purin vanhasta mekosta vain yläosan ja siinä olevan muovirenkaan. Jos joskus törmään toiseen samanlaiseen renkaaseen, voin helposti ommella sen alkuperäiseen.

Uuden kukkamekon kaavat on siis piirretty vanhaa mallina käyttäen. Helma kuitenkin piteni ”äitimittaan”, vaikka oma äitini on pitänyt alkuperäistä vielä kahden lapsen äitinä 70-luvun lopussa. Kankaana on Metsolan joustofrotee.