Nämä kaksi tunikaa valmistuivat jo tovi sitten, mutta pitkittyneestä vatsataudista johtuen tämäkin päivitys viivästyi kuten myös paitojen toimitus uudelle omistajalle. Pidempi tunikoista on oikeastaan mekko. Se on ommeltu suklaanruskeasta bambuneuloksesta. Lyhyempi herkullisenvihreä kilpikonnatunika sen sijaan on joustofroteeta.
Yhden perustavanlaatuisen suunnitteluvirheen tein näitä tunikoita miettiessäni. Ruskeassa mekossa on nimittäin samanlainen vetoketju edessä kuin aiemmin itselleni tekemässäni oravatunikassa. Bambuneulos paljastui kuitenkin – ainakin tämän ompelijan laitteilla – helvetilliseksi materiaaliksi. Kangas luisui, lipsui ja venyi, eikä saumurin peitetikkiversio suostunut ompelemaan sitä. Vetoketju ei varsinaisesti muodostunut miksikään taidonnäytteeksi, joten se on strategisesti toisen tunikan takana. Vähemmän se venyi kuin omassa tunikassani, mutta tikkaus epäonnistui. Tämä mekko olisi ehdottomasti pitänyt ommella ilman vetoketjua (joka kuitenkin on vain koriste).
Kilpparikangas sen sijaan oli unelmanhelppoa ommeltavaa. Ilman kummempia kommervenkkejä tuo vihreä valmistuikin yhdessä hujauksessa. Tämä on tehty pelkkää saumuria käyttäen, eli resorit ja helma on ajeltu peitetikillä.