Pyörittelin käsissäni tätä Metsolan joustofroteekangasta ties miten pitkään ennen kuin keksin, mitä tästä voisi tehdä.
Olin vähän kahden vaiheilla kuosin suhteen. En osannut päättää, olisiko tämän liian ”tyttömäinen” pojalle, lähinnä kukkakuosinsa takia. En oikein osannut nähdä tätä itsellänikään. Ostin kankaan hetken mielijohteesta Metsolan alesta, kun siitä tuli niin vahvasti mieleen oma lapsuus 80-luvun alussa.
Ei tarvi varmaan kertoa, että murehdin ihan turhia? Tämähän on aivan syötävän ihana! Malli on yllättäen sama vanha hyväksi havaittu, taas koossa 92. Paita on samaa mallia ja kokoa kuin norsupaita, kankaat siihen ovat Jättirätistä ja löytyivät omista varastoista. Keltainen trikoo on todella yllättävän hyvälaatuista, pehmeää, suoraa ja tukevaa. Täydellisen täsmäävä resori on myös rättikaupasta 🙂
Saumurikuulumisia pitää kirjoittaa sen verran, että katsoin saumurin langoitukseen kuluvan ajan. Normaalista saumurisaumasta vaihto peitetikkiin vei kokonaiset kaksi minuuttia! Että se siitä vaivalloisuudesta! Uskon, että olen huimasti onnellisempi kahden kuin kolmeen erillisen koneen kanssa. Jos olisin tajunnut, että nykysaumureihin pitää ostaa merkkineuloja ja -lankoja, olisi jäänyt kaikki aiemmat kiroukset kiroamatta.