Koska sitteriin meni kangasta paljon vähemmän kuin kuvittelin, minulle jäi puuvillaista autokorjaamoa vielä yllin kyllin jäljelle. Päätin heti, että teen sitä Vilholle jotain kesävaatetta. Ensin ajattelin housuja, mutta sitten totesin, että kirjavat housut ovat vähän haastavat, kun enin osa paidoistakin (ellei kaikki) on enemmän tai vähemmän kuviollisia. Lopulta kankaaksi valikoituivat samat kankaat kuin sitteriinkin, eli Majapuun autokorjaamopuuvilla ja mummin perintölakana.
Ompelin paidan ja housut melkein valmiiksi äitini ompelukoneella, kunnes erään ompelusession päätteksi ompelukone päätti syttyä palamaan. Lieskat eivät lyöneet ulos asti, mutta savu oli sankka – ja pahanhajuinen. Jouduin siis pitämään vähän taukoa ja jatkamaan työtä omalla koneellani kotiuduttuamme reissusta. Viime yönä sitten ompelin tämän kasaan ja nepparit löin taskuihin kuudelta aamulla, sillä kahdeksalta lähti bussi kotoa kohti Turku, josta suuntasimme junalla Helsinkiin ja Korkeasaareen.
Parasta tässä setissä on se, että Vilho tykkää siitä valtavasti! Housujen reisitaskuista tuli sääritaskut, kun en löytänyt lahjekappaleiden kaavoja, enkä tiennyt oikein mihin korkeudelle olisin nuo taskut laittanut. Lahkeensuun taitteen autokorjaamokankat olisi pitänyt olla kokonaan nurjalla puolella, mutta tein sen näin, sillä en olisi saanut sitä tikattua oikeaan paikkaan väärällä korkeudella olevan taskun takia. Eipä tuo kauneusvirhe ainakaan minua haittaa. Tasku on kyllä helppo purkaa ja nostaa ylemmäs, mutta enpä taida vaivautua, sillä nämä housut tuskin kestävät kierrätykseen saakka. Mummini joutui käyttämään lääkerasvoja, jotka haurastuttivat lakanat, ja tämäkin kangas on paikoitellen todella ohutta, vaikka koitin käyttää lakanasta pelkät reunat.
Kaavat ovat Ottobresta 3/2012: paita Happy Madras, housut Bob bermudahousut. Molemmat ovat kokoa 98. Napit ovat Jätti-Rätin alepussista.
aivan ihana setti.
Ihana tuollainen siistimpi setti! 🙂