Vanha rouva koeajossa

Minulta kysytään silloin tällöin suosituksia koneiden hankintaan. Tässä syyt siihen, miksi minun on aika vaikea mitään kovin kummallista niihin kyselyihin vastata!

Aiemmin ompelukoneenani oli Husqvarna Viking Daisy, jossa oli useampi kuin yksi vika. Ommelvalitsin ei enää liikkunut alas asti, joten osaa jousto-ompeleista ei voinut käyttää. Neulaistukka siirtyi ompeleita vaihtaessa mihin sattui, eikä neula ollut koskaan suoraa ommelta ommellessa keskellä, paininjalan merkin kohdalla. Napinläpeä en ollut koskaan saanut sillä siististi ommeltua. Myös tikinpituus heitteli satunnaisesti. Alalangan kireyttä sai säädettyä vain purkamalla ”puoli konetta”. Kaksoisneulan ommel kiristi aina, sillä alalangan kireyttä ei saanut löysitettyä sopivaksi, sillä lanka irtosi ohjureista kokonaan. Ylälankaa kiristämällä kaksoisneulaompeleesta sai siistin paksummilla materiaaleilla, mutta ohuet menivät ruttuun. Applikoinnit olivat epäsiistejä heittelevän tikinpituuden takia. Olisiko tuossa jo syitä riittämiin?

Tämä vanha rouva tuli minulle äidin kautta. Hän osti itselleen uuden (vanhan) koneen, kun tämän ikäluokan vanha Husky kärähti viime talvena. Se siis kirjaimellisesti paloi loppuun. Ompelukilometrejä sille oli kertynyt varmasti hintansa verran, sillä äiti ompeli sillä lähes kaikki minun ja sisarusteni vaatteet, kun olimme lapsia. Sillä koneella minäkin ompelin kunnes sain tuon Daisyn joskus yli 10 vuotta sitten. Äitini uusi vanha kone oli kuitenkin viallinen ja äitini vaihtoi sen vielä tähän. Kaikessa ompelukonevekslauksessa äidilleni jäi kahden vanhan Husqvarnan koristeommelrullia 2 x 6 kpl. Lisäksi äidilleni jäi käyttöön tämäntapainen kone, joka oli joitain vuosia lojunut siskoni varastossa käyttämättömänä. Nyt meillä on siis molemmilla nämä karvalakkikoneet ylimääräisillä ommelrullilla. Koneesta saa siis ulos noiden 12 etupaneelissa näkyvän ompeleen lisäksi toiset 12 ommelta, kun taakse vaihtaa rullaa. Aika kätevää 🙂

Saumurini on myös äitini vanha. Tämä oli minulla ensin vain lainassa, mutta sitten äitini totesi, ettei hänen tule enää ommeltua sillä mitään, joten se jäi minulle pysyvästi. Kyseinen kone on valmistettu Länsi-Saksassa 80-luvulla ja on Pfaffin Hobbylock 794. Muuten ihan pätevä kone, mutta lähes kaikki säätönupit ovat jumittuneet, eikä paininjalkaa voi enää nostaa, sillä muovinen nostopu katkesi jokin aika sitten. Tämä ajaa kuitenkin asiansa vallan mainiosti pikkupuutteistaan huolimatta!

Viimeisenä suurin ja murheellisin koneinvestointini. Husqvarnan yhdistelmäkone S21. Tästä olen valittanut vuosien mittaan blogissani niin paljon, etten jaksa toistaa kaikkea! Mutta yllättäen tämä on toiminut nyt kantinkääntäjän kanssa lähes ongelmitta. En suosittele yhdistelmäkoneen hankkimista kenellekään. Sattuneesta syystä minullakin on nyt sekä saumuri että yhdistelmäkone…

Ja sitten ASIAAN. Eli koeajoin ompelukoneeni ja tein tällaisen pikkupussukan pyykkipojille. Ripustuslenkkejä olisi saanut olla kaksi, jotta pussi roikkuisi nätisti myös ollessaan täynnä pyykkipoikia. Ehkä tämäkin ajaa silti asian. Laiskuuttani en laittanut tähän edes tukikangasta. Puuvillat ovat Jätti-Rätistä, sydännapit Tiimarista.

Ja koeajosta sanottakoon sen verran, että ihan tutulta tuntui. Tulihan minun ommeltua vuosikymmen tällaisella aika samanlaisella. Nättiä tikkiä tekee, mutta poljin kuumeni jo tätä ommellessa, vaikka koitin aina muistaa jalan pois kaasulta, kun en ommellut.