Kaavana oli todella murheelliseksi muodostunut Suuren Käsityön (10/2016) malli, joka ei sitten ollutkaan yhtään minulle sopiva. Jätin mahdollisimman suuret saumanvarat vuoriin, jotta saisin muutoksia tehtyä vielä sovitusvaiheessa, mutta ne eivät lopulta kuitenkaan tahtoneet riittää. Valitsin koon (38) kokotaulukon rinnanympäryksen mukaan. Tämä kaava oli kuitenkin minulle aivan valtava rintojen kohdalta. Pienensin rinnanympärystä ainakin viisi senttiä. Vyötärö sen sijaan oli niin ahdas, että jouduin avaamaan sisäänotteja, jotta sain riittävästi liikkumatilaa. Myös niskalenkkiä pidensin useita senttejä, sillä kaavojen mukaisena se veti hurjia ryppyjä kainaloihin. Nyt se on jopa hieman löysä, mutta antaa myös vähän liikkumavaraa muuten joustamattomassa mekossa.
Kun olin ommellut silkinkin ja yhdistänyt sen vuoriin, huomasin, että mekko nousikin yllättävän paljon ylöspäin. Tämän seurauksena vyötärö olikin yhtäkkiä kylkiluitteni päällä, eikä pituudessa ollut juurikaan ylimääräistä saumanvaraa. Mekko näytti päälläni hullulta säkiltä ja minä siltä, kuin olisin raskaana. Sain askarreltua lopuista silkinsuikaleista mekkoon vielä vyön, joka pelasti kokonaisuuden. Myös vyö nousee vähän kylkiluiden päälle, mikä ei ole oikein mukavan tuntuista, mutta kyllä tuossa muutamat juhlat selviää.
Kuvaushetkellä Turussa kävi tuima merituuli, joten mekko ei laskeudu kuvissa aivan täydellisesti!
Hieno taisteluvoitto. Itseäni uuden kaavan testaus jännittää yleensä niin, että teen usein ensimmäisen kaavantestausversion jostain ei niin kivasta kankaasta. Ei sitten niin paljon harmita, jos kaava ei yhtään istukaan. Juurikin erään possupussin tilkut leikkelin eilen kaavantestaukseen. 🙂
Tämän ompelu jäi niin viimetippaan, etten enää ehtinyt paljon testailla 😀 Siksi leikkasinkin vuoriin todella isot saumanvarat, jotta mallin saisi sovitettua sopivaksi. Kävi kyllä mielessä koko mallin vaihtaminen ja uuden vuorin hankinta, mut kyllähän tuosta ihan riittävä istuva lopulta tuli.