Löysin tämän mustan softshell-kankaan Hellinin alesta juuri sopivaan aikaan. Olin nimittäin jo parikin kertaa kierrellyt pojan kanssa kauppakeskuksessa sovittamassa takkeja ja olin todellakin vaipumassa epätoivoon. Lapsi on nimittäin perinyt minulta ylimittaiset kädet, joille kaikki kaupan muuten sopivankokoisten takkien hihat ovat liian lyhyitä. Pituutta meidän pian 10-vuotiaalla on vähän reilut 150 senttiä, mutta jopa 164-kokoisten takkien hihat jättivät ranteet paljaiksi!
Takin hankinnalla alkoi jo olla vähän kiirekin, sillä täällä lounaisessa Suomessa kevät on tullut vauhdilla. Tänään auton mittari näytti +13 ja digitaalinen mittari etupihan seinustalla jopa +15. Enää ei siis ole kovin mukavaa kulkea toppavaatteissa!
Päädyin siis etsimään kankaan ja ompelemaan takin itse. Tämän takin malli on Ottobre 6/2019 -lehdestä. Muutin takkia sen verran, että hihoista puuttuu resorit ja niiden tilalla on tuollaiset tarranauhatampit. Tein tähän myös irrotettavan neppareilla kiinnitetyn hupun ja pidensin (luonnollisesti) hihoja. Lisäsin myös tuulilistan vetoketjun taakse ja säädettävän kuminauhan takin helmaan.
Lisäsin takkiin myös heijastimia, jotka puuttuivat alkuperäisestä mallista. Ompelin hihoihin ja huppuun heijastintereet ja huppuun ja taskunsuihin vielä heijastinnauhan palat. Vetoketju on Prymin ja siinä on valmiiksi heijastinnauha. Tereet, vetoketjut ja vuorikankaan ostin turkulaisesta Miimun kankaasta, sillä kaipasin asiantuntevaa apua vuorin valintaan.
Takissa on siis vuorina urheilukangasta. En halunnut tehdä tästä yhtään paksumpaa, mutta minusta sisältä nukattu softshell on todella epäkäytännöllinen puettava. Omista varastoista löysin hauskaa mittanauhanauhaa, josta tein ripustuslenkin. Kokeilin nyt tällaista pystysuuntaista lenkkiä, sillä vaakasuuntaiset tuntuvat irtoavan helposti. Omassa takissani olen kokenut tämän oikein näppäräksi.
Helmaan lisäsin vielä kiristysnauhan, joka on kiinni vetoketjun saumassa, eli tällä yhdellä stopparilla voi säätää koko helmaa. Nämäkin tarvikkeet löytyivät lähes loputtomista varastoistani!
Kaiken kaikkiaan projekti oli yllättävän onnistunut, vaikkei tästä tullut ihan niin isoa kuin olin ajatellut. Koko on 158, ja näyttää oikein sopivalta kaikin puolin. Arvelluttaa jo nyt, mahtaako tämä ollenkaan mahtua hänelle enää syksyllä! Onneksi on kuitenkin pikkuveli!