Inhoan kameran edessä olemista. Se on minulle äärimmäisen epäluonnollinen paikka. Lisäksi olen laiska laittautumaan, enkä halua ikuistaa itseäni pihatöistä pölyisenä ja hikisenä, tukka huonosti. Tukka on huonosti näissäkin, mutta yritin muuten tsempata! Olen viimeksi käynyt kampaajalla maaliskuussa, ja se näkyy. Seuraavan kerran minulla on varaa käydä kampaajalla lokakuussa, joten tällä mennään. Auttaisikohan värjäys? Kaapissa olisi vielä yksi paketti kuutisen vuotta vanhaa hennaa…
Mutta asiaan. Ekassa kuvassa on farkkuneuloksesta ommeltu neulostakki. Kaavana on Ottobren Melange Knit (2/2015) jonkin verran muokattuna. Leggaritkin ovat omatekoiset, mutta jo jonkun vuoden takaa. En tiedä, olenko ikinä blogannut niitä. Ne ovat Lillestoffin farkkujerseytä. Yläosan farkkuneulos on paikallisesta, ihanan kevyttä ja laskeutuvaa.
Tämä kesämekkonen syntyi vanhasta (kauheasta) imetystopista, jota en käyttänyt kertaakaan. Kangasta oli juuri uuden yläosan verran jäljellä. Mallailin ensin lakanasta päälleni tuon yläosan ja käytin sitä sitten kaavana. Ei ihan helppoa yksikseen! Onneksi äiti auttoi vähän noiden olkaimien takakiinnityksen kanssa. Selässä on alkuperäisen raglanpaidan muoto ja pääntien kanttikin jäljellä.
Ja viimeisenä uusimman Suuren Käsityölehden (6/2015) malli numero 8. Tämä oli ihan kauhea ommella ohuesta viskoositrikoosta, mutta lopputulos on kyllä hyvä. Luonnollisesti valitsin myös väärän koon, sillä kovasti venyväinen kangas olisi vaatinut suoraan koon 36 eikä 38, mikä olisi mittojen mukaan ollut lähempänä oikeaa. Pienensin lopulta valmista vaatetta saumoista vastaamaan noin kokoa 36. Tämä on osittain vuoritettu. Etukappaleen laskokset eivät pysyneet paikoillaan ilman vuoria, joten ompelin saumat osittain kiinni vuoriin. Halmaan laitoin satiinivinokantin, sillä en halunnut lyhentää tätä senttiäkään. Se ei ole täydellisesti onnistunut, mutta välttää kyllä tehtävässään.
Lopuksi vielä samanmoinen neulostakki kuin ensimmäinenkin, mutta tässä on kiinnitysnauha rinnan alla. Mulla oli tällainen musta, joka minulla oli aina päällä. Se kuitenkin hävisi. Suru on ollut suunnaton, mutta onneksi minulla on nyt kaavat samanlaiseen, ja voin tehdä näitä lisää vaikka kuinka monta! Hihat ovat väljät, mutta ne saavatkin olla, sillä tämän alle on tarkoitus mahtua myös pitkähihainen trikoopaita.
Kuten kuvasta näkyy, tälle nurkalle pihaa en ole ehtinyt tehdä mitään sitten viime kesän. Onneksi tässä on vielä useampi kuukausi pihatyöaikaa ennen syksyä ja opintojen alkua!
toi musta mekko on niin magee!
Kiitos, niin minustakin!
Tosi hienoja toppeja, mekkoja ja leggareita ja ja … 🙂 Jäin seuraamaan.
Ihan pakko kysyä: ootko tanssinut/tanssitko balettia? Oot niin upean ryhdikäs, jäntevä ja elegantti nainen, että tällainen paksuhko ja huonoryhtinen ihaillen katsoo 🙂 Tykkään tuosta vanhan ja epämieluisan fiksauksesta erityisen paljon – mulla ois samanmoisia ihan kiitettävä läjä odottelemassa inspiraatiota ja uskallusta.
En ole balettia tanssinut, mutta pienestä tytöstä asti olen harrastanut itämaista vatsatanssia. Opetinkin sitä työväenopistolla 11 vuotta 🙂 Näissä tansseissa on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä, vaikkei heti tulisi ajatelleeksi. Yksikään tanssipuku ei ole ikinä päässyt blogiin asti, mutta on niitäkin tullut tehtyä useampia. Viime keväänä tein 4 esiintymisasua oppilailleni kevätnäytökseen. En saanut puvuista edustavaa kuvaa ilman, että ovat jonkun päällä, joten en viitsinyt laittaa pukuja tänne.