Ompelusormea kutittaa

Olen tässä pikku hiljaa kesän aikana järjestänyt itselleni mukavaa ompelunurkkausta, ja nyt se lopulta alkaa näyttää ja tuntua hyvältä. Seinähyllyille löytyi varaston kätköistä joukkio vanhoja Aarikan ja Marimekon purkkeja, joihin sain kätevästi kaikenlaista pientä säilytykseen. Ompelukoneen takana ja lattialla pöydän alla olevista pahvilaatikoista haluaisin vielä päästä eroon, mutta en ole löytänyt niiden sisältämille tavaroille vielä parempaakaan paikkaa.

Eilen sain vihdoinkin ommeltua päiväpeitteen pinnasänkyyn – eihän Vilho ole nukkunut tuolla kuin vasta vaivaisen vuoden… Kaiken lisäksi maatuskakangas riitelee pahimmalla mahdollisella tavalla reunapehmusteiden hevosten kanssa. Argh. Näköjään itä- ja länsinaapuri eivät mahdu samaan sänkyyn 🙂 Peite on tosin käännettävä, joten siitä saa myös yksivärisen sinisen puolen esiin.

Tänään projektina olivat kesäyöpuvut, joita Vilholla ei käytännössä ollut ainuttakaan. Nämä ovat siis shortsimalleja, jotka kyllä menevät yhtälailla sekä yö- että päiväkäytössä. Onneksi tajusin pilkkoa tuon karhukankaan raitaversion nyt enkä puolen vuoden päästä. Aika pitkään sain sitä käännellä ja väännellä, jotta sain nuo palat leikattua. Kangasta jäi jäljelle kaksi kämmenenkokoista palaa. Vasemmanpuoleinen yöpuku on testiversio. En halunnut käyttää ”hienoja” kankaita susikaavaan, joten tein tuon sini-punaisen puvun ensin.Kaavat ovat Ottobresta (6/2011) Toy Dog -paita ja Sleep Walker -housut.

Sininen kangas on Ikasyrin alesta. En voi käsittää, miten olen mennyt ostamaan tuon väristä kangasta! Ja vielä kokonaisen metrin! No, ehkäpä se tulee johonkin kulutettua, ei se ainakaan maksanut kuin vitosen… Punainen ötökkäkangas on Jättirätistä.