Pandoja!
Olen ollut jo pitkään rakastunut Viljamin pandoihin, enkä näemmä ole ainut. Serkkuni pyysi minua tekemään pandoista pari pientä haalaria koossa 74. Olipa ihanaa ommella taas jotain näin pientä ❤ Ihan tämä ei mennyt suunnitelmien mukaan, sillä olin tilannut liian vähän kangasta. Kahteen haalariin tarvitaan nimittäin 4 hihaa. Kaksi ei riitä! Onneksi minulla oli tätä ennestään kaapissa, joten sain puuttuvat hihat paikoilleen. Kumma, miten sitä jaksaakin päätellä langat ja viimeistellä vaatteet kunnolla, kun ne ovat menossa jollekin muulle kuin omalle perheelle. En luultavasti ole ikinä ommellut omille lapsilleni näin siististi yöpukuja! Eino sai samasta kankaasta paidan. En ole aivan varma, pidänkö tuosta mintusta tässä paidassa, mutta siinä se nyt on kuitenkin. Eiköhän tuo ole sitten ihan kivannäköinen, kun on samanväriset housutkin. Hihat ovat siis Selian minttua trikoota, jota minulla on myös joustocollegena. Kaava on uusimman Ottobren (6/2015) Steampunk koossa 92.
Aika monta yöpukua
Pojat olivat yllättäen kasvaneet ulos lähes kaikista yöpuvuistaan. Ihmekös tuo toisaalta, sillä Vilholle tein pyjamia viimeksi vuosi sitten. Jos pituutta on tullut vähintään 6 senttiä lisää, alkavat varmasti vuoden vanhat vaatteetkin käydä pieniksi. Vilho sai siis kaksi pyjamaa koossa 110, joka taisi olla liian pieni koko, sillä mun pieni (vielä jonkin aikaa) 3-vuotiaani oli neuvolan pituusmitan mukaan jo 109,5 senttiä pitkä. Kasvunvaraa noissa ei siis ole. Einolle tein jo alkukuusta (tai kenties jo joulukuun puolella) pari yöhaalaria. Sininen onkin jo haalistunut pesuissa, mutta otin sen tähän kimppakuvaan silti mukaan. Joitain viikkoja sitten valmistui myös oranssi unipussi. Siinä on ohut tikkivuori, joten se toimii makuupussina. Pyjamat ompelin samalla, kun tein Vilhonkin pyjamat. Mitään edustusvaatteita nämä eivät ole, mutta tulivat tarpeeseen! Enin osa yöpuvuista on tehty Jätti-Rätin trikoista, joita oli kerääntynyt kaappiin hyvä kasa. Nyt sitä kasaa ei enää ole! Kaiken kaikkiaan olen ommellut kaapista kangasta melkein 14 metriä tammikuun aikana, enkä…
Aamu satamassa ja muuta pientä
Ihastuin Käpysen aamu satamassa -kuosiin jo ennakkoesittelyvaiheessa. Kuosi tuo välittömästi mieleen oman lapsuuteni. Merimiehen tyttärenä maisema oli niin tuttu ja tunteita herättävä, etten harkinnut kahta kertaa tämän tullessa (alennus)myyntiin Kankaiden yössä. Halusin tämän kankaan myötä siirtää pienen osan omaa lapsuusromantiikkaani pojallemme. Paita on tehty samalla luottokaavalla (OB 6/2011, Toy Dog) kuin kaikki aiemmatkin raglanhihaiset paidat. Hihoja ja helmaa on vain vähän pidennetty koosta 92. Edelliseen postaukseen olisi oikeastaan kuulunut myös tämä skootteripipo, mutta sain sen reunan käännettyä vasta tänään. Se on nyt paljon lyhyempi kuin edellinen pipo – puhtaasti käytännön syistä: kangasta ei ollut enempää. Uskoisin sen kuitenkin olevan ihan sopiva pojalle. Lopun keltaisen junakankaan käytin lähes 100-prosenttisesti tähän pyjamaan. Paidan selkämys on pilvikangasta, jonka hankin joku aika sitten Kangashamstereista kuten vihreän resorinkin. Paidan kaava on sama kuin satamapaidassakin, housujenkin kaavat minulta löytyi jo ennestään, mutta en ole varma, mitä niillä olen ommellut.. OB:sta nekin joka tapauksessa ovat.
Ompelusormea kutittaa
Olen tässä pikku hiljaa kesän aikana järjestänyt itselleni mukavaa ompelunurkkausta, ja nyt se lopulta alkaa näyttää ja tuntua hyvältä. Seinähyllyille löytyi varaston kätköistä joukkio vanhoja Aarikan ja Marimekon purkkeja, joihin sain kätevästi kaikenlaista pientä säilytykseen. Ompelukoneen takana ja lattialla pöydän alla olevista pahvilaatikoista haluaisin vielä päästä eroon, mutta en ole löytänyt niiden sisältämille tavaroille vielä parempaakaan paikkaa. Eilen sain vihdoinkin ommeltua päiväpeitteen pinnasänkyyn – eihän Vilho ole nukkunut tuolla kuin vasta vaivaisen vuoden… Kaiken lisäksi maatuskakangas riitelee pahimmalla mahdollisella tavalla reunapehmusteiden hevosten kanssa. Argh. Näköjään itä- ja länsinaapuri eivät mahdu samaan sänkyyn 🙂 Peite on tosin käännettävä, joten siitä saa myös yksivärisen sinisen puolen esiin. Tänään projektina olivat kesäyöpuvut, joita Vilholla ei käytännössä ollut ainuttakaan. Nämä ovat siis shortsimalleja, jotka kyllä menevät yhtälailla sekä yö- että päiväkäytössä. Onneksi tajusin pilkkoa tuon karhukankaan raitaversion nyt enkä puolen vuoden päästä. Aika pitkään sain sitä käännellä ja väännellä, jotta sain nuo palat leikattua.…
Pyjamia pojalle
Vilho sai tänään pari uutta pyjamaa. Kankaat olivat lojuneet yllättäen laatikossa ties miten pitkään, kun ne vähät, joita olin jaksanut ommella, olivat olleet ihania verkkokauppakuosisia. Nämä syntyivät siis Jätti-Rätin halpistrikoista, joista toinen tosin on interlockia. Pyjamista olisi tullut liian tylsiä ihan sellaisenaan, joten tein toiseen kissa-applikaation. Kissasta tuli hiukan julman näköinen, mutta kohtuullisesti se onnistui, vaikken ollutkaan pitkään aikaan applikoinut mitään. Tällä kertaa kokeilinkin kuvion kiinnittämistä kaksipuoleisella liimakankaalla, joka toimi melko hyvin. Vain melko hyvin siksi, koska onnistuin kangasta silittäessäni sotkemaan liimaa silitysraudan välityksellä ympäriinsä… Vasemmalla näkyy applikaatio nurjalta puolelta. Kuvassa näkyvän repäisykankaan ylimääräiset reunat revin pois ennen käyttöä. Aika siisti siitä tuli 🙂 Myös peitetikkaukset onnistuivat molempiin pyjamiin hienosti! Idea kissaan tuli kankaassa olevista nallen kuvista. En kuitenkaan halunnut tehdä tähän nallea, sillä Vilho tykkää selvästi eniten kissoista (ja pupuista).
Iloisiin uniin
Havahduimme eilen akuuttiin yöpukupulaan, kun toisteksi viimeinen puhdas yöpuku oli päiväunien jäljiltä märkä. Koska kotoa sattui löytymään ihania trikookankaita, päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja ommella Vilholla uuden yöpuvun. Tämä on taas tällainen harjoituskappale. Koskahan nämä alkavat onnistua niin, että kehtaan tehdä muillekin?! Toivottavasti joskus.. Noh, peitetikki aiheutti – jälleen kerran – ongelmia. Ihan kohtullisen siisti tuosta silti tuli, vaikka yläosaan tuhraantui luvattoman kauan aikaa. Housut sen sijaan hurautin kasaan muutamassa minuutissa. Sekä kalastavat karhut että raitakangas ovat Ikasyrin valikoimista. Pesin kankaat etukäteen varmuuden vuoksi, sillä olin lukenut noiden mahdollisesti kutistuvan reilusti. Minun kankaani eivät kuitenkaan kutistuneet miksikään 40 asteen pikapesussa. Aika viehkeä tästä lopulta tuli, toivottavasti tässä unetkin ovat iloisia!