Olen ollut jo pitkään rakastunut Viljamin pandoihin, enkä näemmä ole ainut. Serkkuni pyysi minua tekemään pandoista pari pientä haalaria koossa 74. Olipa ihanaa ommella taas jotain näin pientä ❤ Ihan tämä ei mennyt suunnitelmien mukaan, sillä olin tilannut liian vähän kangasta. Kahteen haalariin tarvitaan nimittäin 4 hihaa. Kaksi ei riitä! Onneksi minulla oli tätä ennestään kaapissa, joten sain puuttuvat hihat paikoilleen. Kumma, miten sitä jaksaakin päätellä langat ja viimeistellä vaatteet kunnolla, kun ne ovat menossa jollekin muulle kuin omalle perheelle. En luultavasti ole ikinä ommellut omille lapsilleni näin siististi yöpukuja!
Eino sai samasta kankaasta paidan. En ole aivan varma, pidänkö tuosta mintusta tässä paidassa, mutta siinä se nyt on kuitenkin. Eiköhän tuo ole sitten ihan kivannäköinen, kun on samanväriset housutkin. Hihat ovat siis Selian minttua trikoota, jota minulla on myös joustocollegena. Kaava on uusimman Ottobren (6/2015) Steampunk koossa 92.
Kiitos että toteutit serkun pyynnön! Täällä onnellinen haalareiden omistajien äiti ihailee ihania asuja! Olet taitaava!
Tosi kivan näköiset! Tuo on niin totta, kun ompelee itselle ei kaikki ole ihan niin tarkkaa 🙂
Hyvä, jos tykkäsit! Jännitti ihan kauheasti, kelpaavatko nämä 🙂
Hyvä, jos tykkäsit! Jännitti ihan kauheasti, kelpaavatko nämä 🙂
Hyvä, jos tykkäsit! Jännitti ihan kauheasti, kelpaavatko nämä 🙂
Suloiset haalarit! Toiselle tehdessä kyllä tekee huomattavasti tarkempaa työtä mitä omissa vaatteissa. Ei niin nuukaa ole, jos joku langanpätkä roikkuu jostakin, mutta toisten vaatteet kääntelee ja vääntelee moneen kertaan :).