Ompelin näistä Riivaleista Vilholle paidan lähes tasan vuosi sitten. Sen jälkeen loppu kangas on odottanut käyttöä kaapissa. Sitä on ollut liian vähän kaikkeen, enkä osannut yhdistää sitä mihinkään. Joku aika sitten tilasin Käpyseltä Miszkomaszkon hirviönturkkia, jota suunnittelin yhdistäväni Aarrekidin kankaaseen, jota olen myös hillonnut kaapissa tovin jos toisenkin. Tietystikään kankaat eivät sopineet pätkääkään yhteen livenä.
Heitin mokoman kankaan kaappiin. Eräänä päivänä sitten etsin kaapista jotain ihan muuta ja näin nämä kankaat vierekkäin kangaskorissa: täydelliset yhdessä! Molempien materiaali on singletrikoota, paksuus on suht sama ja nämä ovat kuin luodut toisilleen. Päädyin pikkomaan etu- ja takakappaleen, sillä Riivaleita oli jäljellä niin vähän, etten saanut kuvioita mitenkään järkevästi kohdistettua yhteen etukappaleeseen. Ja kyllähän se kannatta. Tästä tuli oikein kiva.
Kaavana on uusimman Ottobren (6/2015) Steampunk, johon tein ensin kanttauksen pääntielle. Sovituksessa totesin, että pääntie on ihan hullun iso, ja minulle selvisi, että siihen olisi pitänyt laittaa kaitale kanttauksen sijaan. Purin siis pääntien ja ompelin sen uusiksi. Nyt tämä on oikein hyvä. Koko 92 näyttäisi suht sopivalta noin 92-senttiselle pojalle. Leveyttä on reilusti, mutta varsinkaan tällaisessa lähes joustamattomassa trikoopaidassa se ei haittaa yhtään.
Satuin myös löytämään muutaman palan ties minä vuonna hankkimaani Majapuun neulosta. Ne riittivät juuri ja juuri yhteen 92-senttiseen paitaan kengurutaskulla. Tämä on tehty perinteisellä suosikkikaavallani Ottobren Papanalla. Taskusta tuli vähän höpsön mallinen, sillä ajattelin jossain vaiheessa laittavani alas resorin. Onneksi tajusin, että paita olisi melkein mekko, jos helmaan lisäisi vielä pituutta, joten päädyin taskun kiinnittämisen jälkeen sittenkin kääntämään helman.
Viimeisenä valmistui vielä autosetti autofanille. Autokuvioista joustofroteeta oli jäljellä juuri tämän verran. Se ei enää riittänyt kokonaiseen paitaan, joten päätin tehdä siitä housut. Kun housut olivat valmiit, ne näyttivät jotenkin orvoilta yksinään, joten tein niille kaveriksi paidan. Jossain vaiheessa kesken ompelun muistin nähneeni jossain laatikossani valmiiksi leikatut autonkuvat, jotka oli jo silitetty liimakankaalle. Kaivoin ne esille ja lätkin ne paidan etumukseen. En ole aivan varma, voiko tätä käyttää julkisella paikalla, mutta mummin luona päivähoidossa tämä on varmasti oikein hyvä, sillä siellä on usein vähän viileää.
En muista, mistä autokangas meille tuli, mutta raidat ovat Metsolan vihreä-valkoista joustofroteeta, jonka olen värjännyt limellä kangasvärillä. Paidan kaavana on Ottobren Papana koossa 92 ja housut ovat Straight Stripes myös koossa 92.
Ihania!!!
Tosi kivoja vaatteita – helppoja pukea, kiva noissa leikkiä 🙂
Näistä tykkään kanssa, kivoja yhdistelmiä väreissä ja kuoseissa 🙂
Tuon keltaisen kootun paidan kankaat on kyllä tosiaan kuin luodut toisilleen! Tosi kivan paidan sait niistä aikaan. 🙂