Käsityökasvatuksen ompelukurssin töitä
Avauduin käsityökasvatuksen ompelukurssista jo aiemmassa postauksessani. Sain nyt kuitenkin kuvattua kaikki harjoitukset ja varsinaisen kurssityön, joten en enää enempiä avaudu kurssin hyödyllisyydestä! Tälle viikolle sattui juuri Vaatevallankumous, joten tulostin kuvauksiin itselleni I made my clothes -lapun. Kaikki kuvassa näkyvät vaatteet ovat itse tekemiäni. Sitten niihin käsityökasvatuksen harjoitustöihin. Meille opetetaan teoriakursseilla kokonaisesta käsityöstä, joka tarkoittaa kokonaista käsityöprosessia suunnittelusta valmiiseen lopputuotteeseen. Tämä ideaali toteutuu kurssitöissä heikosti tai ei lainkaan. Harjoitustöitä varten saimme tarkat ohjeet ja niukan valikoiman useimmiten yhteensopimattomia kankaita. Collegehousuja en viitsinyt tehdä koulun kankaista lainkaan, sillä kankaat olivat niin kauheita. Nämä pussukat tein koulun kankaista, sillä olisin joka tapauksessa joutunut maksamaan kurssista parinkympin materiaalimaksun. Ensimmäisenä harjoituksena oli lorupussin ompelu. Tarkoituksena oli harjoitella kanttinauhan käyttämistä, paikkataskun ompelua ja ehkä jotain muutakin – tai sitten ei. Tämä pussi on ohutta puuvillaa ja tasku on mustaa farkkua. Tästä tuli minusta oikein kiva, eikä meidän lapsilla mitään lorupussia ollutkaan ennestään. Kukahan vielä tekisi tämän…
Pöö pöö!
Sari Ahokaisen Boo-kangas kotiutui meille jo jonkin aikaa sitten, mutta koska yksiväriset kankaani olivat loppu, se joutui odottelemaan hetken ompeluvuoroa. Tämä setti valmistui syntymäpäivälahjaksi 7 vuotta täyttävälle kummipojalleni. En vielä saanut enempää palautetta, mutta ei nämä ainakaan suoraa tuomiota saaneet. Koon pitäisi olla oikea, sillä se on samalla kaavalla (olen onnellisesti unohtanut millä) tehty kuin sopivaksi todettu joululahjapaita. Yksiväriset trikoot on Royal-tuotteelta, pipon musta fleece Jätti-Rätistä. Itse tykkään näistä kovasti 🙂 Omille pojille on vielä luvassa omat setit tästä (toivottavasti) lähipäivinä.
Minttujätskiä
Melli EcoDesignin ihanaakin ihanampi t-paita sai kaverikseen pupucollarit. Collegekangas on äidin kangaskaapista ja suklaanvärinen resori jämä jostain. Kaavana toimi jonkin verran muokattu pyjamakaavasta, jonka alkuperää en ollut merkinnyt minnekään. Lisäsin perushousuihin taskun, josta kurkkaa pupu. Pupufani oli luonnollisesti täysin myyty tätä settiin.
Vihainen lintu pipossa
Keksin vähän reilu tunti ennen synttäreille lähtöä, että teen vielä pipon sankarille. Googletin kuvan, piirsin sen kaavapaperille, leikkelin pipon ja kankaat ja hurautin pikapikaa kasaan tällaisen: Kovin nättiä – tai ainakaan tasaista – tikkiä tuo ompelukoneeni ei tee. Kankaanvärisellä langalla applikoidessa tuota ei huomaa, mutta tehostevärisessä ommel on aika hurjannäköinen. Onneksi se ei näyttänyt haittaavan 6-vuotiasta kummipoikaani 🙂
Raa raa!
Yksi Vilhon ensimmäisistä oma-aloitteisista sanoista oli Raa Raa, kun telkkarista tuli yllättäen Raa Raa -leijonapiirretyn tunnusmusiikki. Siispä päätin, että hän saa joululahjaksi leijonapaidan! Piirsin leijonan nettikuvan perusteella ja trikoopalat löytyivät tilkkalaatikostani. Harkitsin pitkään itse paidan kankaita, mutta lopulta voiton vei muistaakseni Myllymuksuilta joskus ajat sitten hankittu raitajersey. Ruskean jerseyn hankintapaikkaa en muista, resorit ovat Hannan Kankaan sinapinväristä resoria. Tästä tuli niin ihku. Olispa jo joulu, niin näkisi, mitä lahjan saaja tästä tykkää 🙂
Rokkipipo
Lähtökohtana oli pipo rokkihenkiselle ystävälle. Ensin sen piti olla pääkallokangasta, mutta eihän sitä riittänyt enää pikkupoikien paitojen jälkeen kuin pieneen applikaatioon. Keksin musta-vaaleanpunaisen raitakankaan, kun aloin miettiä omia vaatteitani pikkujoulu-synttäribileisiin. Pukukoodina on nimittäin vaaleanpunainen, jota kaapistani ei löydy (tanssivaatteita lukuun ottamatta) kuin yksi huppari, ja sekin pitää kääntää vuori ulospäin, jotta se olisi vaaleanpunainen.. Aika hieno tästä mielestäni tuli, mutta todennäköisesti vähän liian iso. Mulle tuo on suht sopiva, mutta olenkin keskivertoa isopäisempi. Toivottavasti lahjan saaja ei huku siihen… Onni ei (taaskaan) ollut myötä tätä ommellessa. Neulat ja langat katkeilivat ja ompelijalla nousi tuskanhiki otsalle. Onneksi tajusin virheeni ja sain pipon lopulta joten kuten siististi kasaan. Ei tuo nyt ihan kääntöpipo olekaan, sen verran rumaa jälkeä sauman viereen tuli, mutta toimii se ainakin yksin päin ihan kivasti.
Helpotusta paitavajeeseen
Olen täydellisen kyllästynyt bodeihin. Muutamana päivänä olen pukenut sellaisen Vilholle päälle, mutta viimeistään parin pottakerran jälkeen body on vaihtunut paitaan. Paitoja on kuitenkin ollut vähän liian vähän (tai ne ovat vähän liian tylsiä). Koska elokuu on epävirallisesti kankaaton kuukausi, en saa ostaa tässä kuussa uusia kankaita. Yksi paketti on Saksasta vielä tulematta, joten ihan pelkkien vanhojen palasten seurassa ei kuukautta tarvi viettää. Vasemmalla olevaan paitaan käytin tonttu-sienikankaan jämiä sekä palan Ikasyrilta aiemmin tilaamastani (Moonkidsin?) lörppötrikoosta. Kaava on sama kuin muutamassa aiemmassa paidassa. Lähikuvassa näkyy helman ensimmäisen tikkauksen jälki. Vihreä kangas on todella ohutta ja jotenkin liukasta, ja se meni ryppyyn ensimmäisellä kerralla. Tein uuden tikkauksen vähän isommalla taitteella kuin ensimmäisen, sillä alkuperäisessä oli liian niukka käänne. Alla oleva junapaita on tehty samoilla kaavoilla mutta vain pitkähihaisena. Junatrikoo on uutuus kangasvarastossani. Se saapui alkuviikosta Kestovaippakaupan paketissa. Kuvassa kaula-aukko ei näytä pyöreältä. Kun katsoin muita samalla kaavalle tekemiäni paitoja, ongelma oli myös…
Karhuteeppari
En tuossa yhtenä yönä meinannut saada nukutuksi, kun mielessä pyörivät mahdolliset värivaihtoehdot karhupaitaa varten. Laatikossa lojunut punainen trikoo oli kuin olikin juuri samaa sävyä karhukankaan punaisen kanssa ja – ennakkosuosikkina – se valikoitui pohjaväriksi. Koska varastossani ei ole loputtomasti erivärisiä trikootilkkuja, piti applikointikuvio valita olemassa olevien värien mukaan. Eilen illalla applikaatio näytti vielä ihan täydelliseltä, mutta eihän se sitä enää ole.. Silmät katsovat mihin sattuu, eikä tuo ”kuva kivasti toisessa reunassa” toiminutkaan niin kuin ajattelin. Nyt se näyttää siltä, kuin se olisi ollut tarkoitus laittaa keskelle muttei olisi ihan osunut. Päällä paita näyttää paljon paremmalta. Tosin Vilho ahdistui applikoidusta kuvasta. Ensimmäinen puoli tuntia paidan pukemisen jälkeen kului kuvan venyttämiseen ja paidan kiskomiseen pois päältä. Tosi kiva siis…. Kaava on sama kuin aiemmissa teepaidoissa tai pyjaman paidoissa, miten vain. Malli on tällä hetkellä ihan paras. Menee päälle ilman neppareita ja istuu nätisti hoikalla pojalla.
Pupuhaalari
Tiedättekö montako porkkanaamulla on kainalossa?Vatsani lisää odottaaja tämän syön tuokiossa.Turkkini muuttui oranssiksi,enkä ymmärrä miksi.(Irma Hannula, Riinun riimit) Kauhea collegekankainen raskaustelttani muuttui sieväksi haalariksi. Tämä oli odottanut uusiokäyttöä jo ”jonkin aikaa”, missään tapauksessa en aikonut säilyttää mekkoa. Haalarit on tehty aiempien autohaalarien mallilla, mutta suurempana, noin kokoon 92. Applikointi on myös collegea ja sen on lähes suora kopio Vilhon suosikkikirjan suosikkikuvasta. Kirja on siis yllä mainittu Emmi-tuotteen Riinun riimit. Liikuttavin hetki tämänastisestissa ompeluhistoriassani tapahtui ehkä tänään, kun näytin pupuhaalarit Vilholle. Poika tuijotti pupun kuvaa hetken, rutisti haalaria itseään vasten, tuijotti taas kuvaa ja sanoi jotain omalla kielellään lempeällä äänellä 🙂 Näistä tuli suosikit siltä istumalta!
Pyjamia pojalle
Vilho sai tänään pari uutta pyjamaa. Kankaat olivat lojuneet yllättäen laatikossa ties miten pitkään, kun ne vähät, joita olin jaksanut ommella, olivat olleet ihania verkkokauppakuosisia. Nämä syntyivät siis Jätti-Rätin halpistrikoista, joista toinen tosin on interlockia. Pyjamista olisi tullut liian tylsiä ihan sellaisenaan, joten tein toiseen kissa-applikaation. Kissasta tuli hiukan julman näköinen, mutta kohtuullisesti se onnistui, vaikken ollutkaan pitkään aikaan applikoinut mitään. Tällä kertaa kokeilinkin kuvion kiinnittämistä kaksipuoleisella liimakankaalla, joka toimi melko hyvin. Vain melko hyvin siksi, koska onnistuin kangasta silittäessäni sotkemaan liimaa silitysraudan välityksellä ympäriinsä… Vasemmalla näkyy applikaatio nurjalta puolelta. Kuvassa näkyvän repäisykankaan ylimääräiset reunat revin pois ennen käyttöä. Aika siisti siitä tuli 🙂 Myös peitetikkaukset onnistuivat molempiin pyjamiin hienosti! Idea kissaan tuli kankaassa olevista nallen kuvista. En kuitenkaan halunnut tehdä tähän nallea, sillä Vilho tykkää selvästi eniten kissoista (ja pupuista).