Softshell-takki pojalle
Löysin tämän mustan softshell-kankaan Hellinin alesta juuri sopivaan aikaan. Olin nimittäin jo parikin kertaa kierrellyt pojan kanssa kauppakeskuksessa sovittamassa takkeja ja olin todellakin vaipumassa epätoivoon. Lapsi on nimittäin perinyt minulta ylimittaiset kädet, joille kaikki kaupan muuten sopivankokoisten takkien hihat ovat liian lyhyitä. Pituutta meidän pian 10-vuotiaalla on vähän reilut 150 senttiä, mutta jopa 164-kokoisten takkien hihat jättivät ranteet paljaiksi! Takin hankinnalla alkoi jo olla vähän kiirekin, sillä täällä lounaisessa Suomessa kevät on tullut vauhdilla. Tänään auton mittari näytti +13 ja digitaalinen mittari etupihan seinustalla jopa +15. Enää ei siis ole kovin mukavaa kulkea toppavaatteissa! Päädyin siis etsimään kankaan ja ompelemaan takin itse. Tämän takin malli on Ottobre 6/2019 -lehdestä. Muutin takkia sen verran, että hihoista puuttuu resorit ja niiden tilalla on tuollaiset tarranauhatampit. Tein tähän myös irrotettavan neppareilla kiinnitetyn hupun ja pidensin (luonnollisesti) hihoja. Lisäsin myös tuulilistan vetoketjun taakse ja säädettävän kuminauhan takin helmaan. Lisäsin takkiin myös heijastimia, jotka puuttuivat…
Käsityökasvatuksen ompelukurssin töitä
Avauduin käsityökasvatuksen ompelukurssista jo aiemmassa postauksessani. Sain nyt kuitenkin kuvattua kaikki harjoitukset ja varsinaisen kurssityön, joten en enää enempiä avaudu kurssin hyödyllisyydestä! Tälle viikolle sattui juuri Vaatevallankumous, joten tulostin kuvauksiin itselleni I made my clothes -lapun. Kaikki kuvassa näkyvät vaatteet ovat itse tekemiäni. Sitten niihin käsityökasvatuksen harjoitustöihin. Meille opetetaan teoriakursseilla kokonaisesta käsityöstä, joka tarkoittaa kokonaista käsityöprosessia suunnittelusta valmiiseen lopputuotteeseen. Tämä ideaali toteutuu kurssitöissä heikosti tai ei lainkaan. Harjoitustöitä varten saimme tarkat ohjeet ja niukan valikoiman useimmiten yhteensopimattomia kankaita. Collegehousuja en viitsinyt tehdä koulun kankaista lainkaan, sillä kankaat olivat niin kauheita. Nämä pussukat tein koulun kankaista, sillä olisin joka tapauksessa joutunut maksamaan kurssista parinkympin materiaalimaksun. Ensimmäisenä harjoituksena oli lorupussin ompelu. Tarkoituksena oli harjoitella kanttinauhan käyttämistä, paikkataskun ompelua ja ehkä jotain muutakin – tai sitten ei. Tämä pussi on ohutta puuvillaa ja tasku on mustaa farkkua. Tästä tuli minusta oikein kiva, eikä meidän lapsilla mitään lorupussia ollutkaan ennestään. Kukahan vielä tekisi tämän…
Lyhyt takki pitkällä kaavalla
Tänään minulla on pitkästä aikaa ollut lähes toimelias päivä. Kaivoin jopa gradunikin esille! Olin jo luopunut toivosta hakemieni opiskelupaikkojen suhteen, koska sain kevään pääsykokeista vain varasijoja, ja tehnyt uudet suunnitelmat viimeiselle opiskeluvuodelleni. Tänään kuitenkin puhelimeen ilmestyi viestyi viesti: Sinulle vapautui paikka varasijalta käsityökasvatuksen perusopintoihin. Ilmoitatko minulle viimeistään 4.5. otatko paikan vastaan. Jos en kuule sinusta tuohon mennessä, oletan, ettet ota paikkaa vastaan. Aloitan siis syksyllä opinnot Raumalla. Tavoitteenani on joskus saada sekä käsityön että äidinkielen opettajan pätevyys. Nähtäväksi jää, saanko ikinä kumpaakaan! Onpahan tämän jälkeen jonkinmoinen pätevyys edes työväenopiston opettajaksi. Tosin ensi lukuvuoden kurssijärjestelyitä täytyy ehkä muuttaa, sillä koulu on Raumalla ja työpaikka Raisiossa. Saattaa tuottaa kohtuuttomasti vaivaa ehtiä Raumalta Raisioon arki-iltana. No sitten näihin käsitöihin: sain tänä keväänä valmiiksi kaksi vuotta sitten aloittamani softshell-takin. Kaava oli todella sopimaton ja olen ommellut ja purkanut tätä moneen kertaan. Ei tämä hyvä ole vieläkään, mutta ihan käyttökelpoinen kuitenkin. Kangas on siis Eurokankaan…
Kierrätystä ja samistelua
Olen pitänyt sisarusten pukemista samanlaisiin vaatteisiin mielikuvituksettomuutena. Noh. Tässä sitä TAAS ollaan. Pojilla on nyt sitten lähes samanlaiset takit kevääksi. Molemmissa on sisällä oranssia tikkikangasta, välissä vatiinia ja päällä farkkua. Näihinkin kaikki tarvikkeet löytyivät ilmeisen loputtomista varastoistani. Olen ommellut tammikuussa jo lähes 10 metriä kangasta, eikä kaappi yhtään tyhjemmältä! Miten paljon sitä voikaan jemmata kangasta kotiinsa?! Tässä on vielä pitkä matka siihen, että kaikki kankaat mahtuisivat tuohon yhteen isoon vaatekaappiin. Molemmat takit on tehty Ottobren Against the wind -kaavalla. Isompi on kokoa 116 ja pienempi 92. Molemmissa on kasvuvaraa, mutta ovat hyvin käytettäviä jo nyt. Pienemmän takin farkkukangas on kokonaisuudessaan vanhoista Vero Modan bootcut-farkuista ommeltu. Kangas oli vielä todella siistiä, sillä farkkuihin repesi reikä melkein uusina, enkä sitten paljoa käyttänyt niitä paikattuina. Toisesta lahkeesta tuli etu- ja takakappale, toisesta hihat ja huppu. Tuulilista tuli vyötärökaitaleesta ja takataskut oli tarkoitus käyttää sellaisinaan, mutta ne olivat liian isot. Isompi takki on ommeltu…
Ensimmäinen adventti
Minun piti alkujaan odotella, että saan yhteiskuvaan vauvan ja isoveljen, mutta kyllästyin. Laskettu aika on jo ollut ja mennyt, joten päätin laittaa jouluvaatteet tänne jo nyt – ensimmäisen adventin kunniaksi. Housut ovat pehmeää vakosamettia, mallina Ottobren (6/2013) Arnold. Lisäsin näihin säädettävän kuminauhan vyötärölle, sille ne olivat todella löysät. Ikasyrin ihanasta jerseystä syntyi ”neulepaita”, joka sai pienen rusetin mustasta trikoosta.Säästin osan palmikkoneulejerseystä omaa jouluhametta/mekkoa varten, mutta teen sen vasta, kun pääsen eroon tästä eturepusta. Pappatakki (OB Grandpa 4/2013) on Verson puodin ihanaa joulujemmaa, samoin vauvan tonttulakki. Tätäkin jäi vielä vauvan jouluvaatteeseen, mutta mietin sen tekoa vasta, kun pikkuinen joskus sitten synnyttyään paljastaa sukupuolensa 😉
Ruskea päivä
Tänään valmistui muutama ruskeasävyinen vaate. Noshin interlocktrikoosta syntyi ihana kisubody kietaisumalliin. Ikasyrin sydämet pääsivät jo toiselle kierrokselle, kun vanhasta (huonosta) paidasta syntyi pieni takki. Vuorina velourtakissa on PaaPiin sienitrikoota. Itselleni tein Kestovaippakaupan joustocollegesta kotilököhousut. Lähinnä ajattelen tuota äitiysloma-aikaa, jolloin varmasti kaipaan paljon ihania, pehmeitä ja mukavia kotivaatteita. Kuten kuvasta näkyy, pikkuvaatteiden käyttäjä venyttelee vielä jonkin aikaa äidin masua. Lököpöksyissä on resorit lahkeissakin, jotta lahkeet eivät laahaisi maata. Myös resori on Kestovaippakaupasta.
Etana Elli
Kankaantuhojaiset alkakoot! Yksi laatikollinen kangasta pitäisi saada pois työhuoneesta, eikä uutta saa enää ostaa! Nyt säästetään rahaa tontin lupapapereita varten. Tilasin tämän collegen joku aika sitten Kestovaippakaupasta, mutta se osoittautui vähän liiankin paksuksi. Näin blogeissa kuitenkin ihania kuvia Ottobren Grandpa (4/2013) mallilla tehdyistä takeista, ja päätin kokeilla kaavaa. Koko tässä on 104, joka tällä kertaa osoittautui aivan liian isoksi. Vilho on hankalassa välikoossa, kun pituutta on jo hyvinkin 97 senttiä. Osa 98-kokoisista vaatteista/kaavoista on jo pieniä, osa 104-kokoisista sopivia, mutta jotkut sitten tällaisia valtavia. Parempi kuitenkin liian iso kuin liian pieni.. Tämä menee varmaan ihan mukavasti joskus syksyllä/talvella. Vilho on etanafani ja aivan haltioissaan tästä! Hän ei olisi millään malttanut riisua sitä pois, kun sovitimme sitä nepparien paikkojen mittausta varten.
Minimuru
Nämä pienet vaatteet on vaan niin ylisöpöjä! Tässä pikkuinen neulostakki koossa 62. Kaavat OB 1/2012, Helicopter Fox. Neulos on Murua.
Matami Vadelma
Majapuun MIELETTÖMÄSTÄ vadelmasta syntyi kuin syntyikin hupparitakki kesäiltoihin. Tilapäisessä mielenhäiriössä ostin tätä vain metrin, eikä metri riitä mihinkään, jos kangas on näin ihanaa! Pesun jälkeen neulosta oli kokonaiset 96 senttiä, joista sitten taioin tämän. Jäljelle jäi vain reippaasti kämmentä pienempää silppua. Mietin pitkään, teenkö tähän vadelmaneuloksesta pienet pyöreät kaulukset, mutta päädyin lopulta resorihuppuun. Eikä muuten ollut hullumpi idea! Ompelin kaikki saumat sisään, joten tarpeen tullen tämä toimii myös kääntötakkina 🙂 Kaavat on muunneltu Suuri Käsityö -lehden Nuori suunnittelija -talvitakista, mutta muutoksia on niin paljon, etten jaksa etsiä lehden numeroa. Teinitakista puuttui mm. kaikki muotolaskokset. Vadelmaneulos Majapuulta, raitatrikoo, vetoketju ja nyöri Jätti-Rätistä ja nyörin päät ja stopparit Var-itista. Lime resori ostettu FB:n Kangashamstereista.
Bussihousut ja jopotakki
Kun äiti on kipeä, blogikuvat pitää ottaa sisätiloissa, vaikka kyseessä on ulkovaatteet… Sekä takki että housut on tehty Ottobren (4/2012) kaavoilla. Sammarit syntyivät eräänä perjantai-iltana ompeluhaasteen seurauksena. Tarkoitus oli tehdä jotain joustamattomasta kudotusta kankaasta, aikaa oli 2 tuntia. Kaavat ovat Funky Boy koossa 98, mutta sovituksen jälkeen pidensin yläosaa vähän takaa, sillä murun iso pylly (edes ilman vaippaa) ei mahtunut housuihin 🙂 Ihana jopotakki on samasta lehdestä Young Hero -bikertakki. En alkujaan lämmennyt mallille yhtään, mutta nähtyäni Kiikkusaaren Marian lohikäärmetakin, syntyi ajatus tästä. Jopokangasta jäi tämän jälkeen tasan yhden polkupyörän verran, joten ihan jokaista palaa ei voinut asetella kuvioiden mukaisesti. Vetoketjua minulla ei ollut sopivaa, enkä ikinä muistanut sitä ostaa, joten laitoin tähän ruskean ketjun, jonka päälle ompelin harmaan kanttinauhan. Minusta näkyviin jäävä vetoketjunreuna näytti kömpelöltä, kun kyseessä ei ollut erityisen tyylikäs ketju. Takki on täysin vuoritettu silkkivuorilla. Vakosametti omista varastoista (2000-luvun alusta 🙂 ) ja bussikangas Eurokankaasta. Takin jopokankangas…