Kevätsäitä odotellessa
Ulkona on reilut 20 astetta pakkasta, joten kevättakki piti kuvata sisätiloissa. Takki syntyi hetken mielijohteesta lauantaina niistä tarvikkeista, joita nurkista sattui löytymään. Vakosametti on mummun vanhasta takista (Kaunotar), vuorikangas saatu mummulta ja vetoketju omista varastoista. Välissä on vielä vatiini. Kaavana OB Against the wind (1/2013), pituus 104, leveys 98. Taskut ovat alkuperäisestä Kaunottaren takista.
Kukkiva kevät
Tarvitsin välikausitakin jo vuosi sitten – tai kaksi tai kolme vuotta sitten. En ikinä löytänyt sellaista kaupasta, ja edelliset välikaudet sinnittelin kantotakillani, joka viime syksynä tosin oli jo ainakin kolme kokoa liian suuri rumilus. Päällyskangas on Ikeasta, smaragdinvärinen vuorikangas kaverin isotädin perintöä, vetoketju ja välissä oleva vatiinivuori Jätti-Rätistä. Näin halpaa takkia en ole tehnyt varmaan koskaan. Hintaa ei tullut edes kolmeakymppiä. Vetoketjua avaamalla ja sulkemalla kauluksista saa suuret tai vähän pienemmät. Kaavat on muunneltu OB:n (5/2012) Luxurious Flowers -mallista. Helmaa ja hihoja on pidennetty, tasku muutettu vetoketjuttomaksi läppätaskuksi sekä huppu on vaihdettu kauluksiksi. Myös rintojen kohdalta kaavaa piti yllättäen leventää. Kaulusten kaavat on puolestaan muunneltu Burdan (9/2002) takkikaavoista.
Korjausompelua ja kännykkäpussit
Vilhon välikausitakki oli käynyt armottoman ahtaaksi. Hihoissa ja helmassa pituutta riitti, mutta erityisesti hihat olivat järjettömän kapeat. Myös mahan kohdalta takki alkoi olla piukka ihan ilman villapaitaakin. Housut korjasin riittävän pitkiksi jo aiemmin, ja nyt oli takin vuoro. Ostin Facebookin kangashamstereista lisää piparikukkakangasta, josta sitten leikkasin suikaleet sivusaumoihin. Onneksi vuorikangasta oli vielä varastossa. Purin takista vain helman, hihansuut ja sivusaumat. Aika näppärästi tämä kävi, eikä tarvinnut ommella kokonaan uutta takki tämän lähes käyttämättä jääneen tilalle. Harmillisesti uusi kangas oli vähän eri sävyä kuin alkuperäinen, eivätkä kuviotkaan ole aivan samankorkuiset. Aika hyvin sain nuo kukat kuitenkin kohdistettua, eikä samaa juuri huomaa, varsinkaan käytössä. Mieheni toivoi kännykälle suojapussia jo jokin aika sitten. Ihan ykkösluokan pussia tuosta neuloksesta ei syntynyt, mutta ihan kelpo käyttötavara kuitenkin. Omaani tein vähän enemmän koristeluja. Se kun lojuu työpöydällä kaikkien nähtävillä.
Neulosmaniaa
Vaaleanpunaisesta piti tulla paita. Sitten keksin, että jakku ois kiva, ja jos teen jakun, niin tarvitsen myös hameen sen seuraksi. Tähän settiin riitti kangas juuri ja juuri: Jäljelle jäi muutama kämmenenkokoinen tilkku. Majapuun sydämiä oli knaftit 80 senttiä ja palloja alle 40 senttiä. Lisäksi hain hameeseen vuorikankaan Eurokankaasta ja napit Tiimarista. Vetoketju löytyi omista varastoista. Sekä jakun että hameen kaavat ovat Suuresta Käsityölehdestä (10/2009 ja 4/2008). Jakussa on omaa sovellusta sen verran, että kaulus meni ilmeisesti väärin päin ja hihansuihin tein kaarevat halkiot. Tässä vielä jopotakki miehelleni. Neulos on myös Majapuun, samoin vetoketju. Vuori on Eurokankaasta (harmaa singletrikoo) ja resorit sekä taskun interlocktrikoo omista kätköistä. Kaavat on muokattu Joka Tyypin Kaavakirjasta, t-paita miehelle.
Piparikukkia takissa
Nyt saa syksy tulla ihan koska vain, me ollaan valmiita 🙂 Pähkäilin aikani tätä välikausiongelmaa. Viime vuoden kokemuksesta viisastuneena totesin, ettei välikausipuvun tekeminen ole mitään avaruusfysiikkaa. Tämän takin päällyskangas on tällä kertaa pul-kangasta eli kansankielellä kestovaippakangasta. Takki on huppua lukuun ottamatta vuoritettu tikkikankaalla, hupussa on interlocktrikoota sisäpuolella. Malli on Ottobren Reindeer Safari eli sama kuin retropöytäliinatakissa. Tämä on kuitekin tehty vähän väljempänä kokoon 98. Hihat ovat koosta 92, sillä Vilho tuskin on kasvanut ulos koosta 92 vielä keväälläkään. En aikonut valita kuosiksi ruskeaa piparikukkaa vaan olisin halunnut tämän kuosin turkoosina versiona oransseilla kukilla. Mutta koska turkoosi oli myyty loppuun, vaihtoehdoiksi jäivät tämä ja Sampsukan oravakangas. Vierastin kuitenkin ruskea-keltaista väritystä, sillä viimevuotinen pukukin oli tämän värinen. Valinnan tekivät lopulta äitini ja mieheni, jotka molemmat olivat ruskean piparikukan puolella. Teen tähän vielä haalarin tai housut, jotka tulevat osittain viimevuotisen puvun kankaasta ja osittain tästä samasta.
Brum brum -kaivureita
Eikös se ole jo melkein syksy? Mun mielessäni ainakin, sillä töihin pitäisi lähteä reilun viikon päästä. Ompeluhuoneessani onkin nyt viime päivinä ollut takkitehdas. Tämän päivän takki on fleecekankainen pihatakki. Hupparitakin kaava on Ottobren (1/2012) Brum brum. Työkonefleece tilattiin tätä varten jo vuosi sitten, mutta en kokenut moista takkia tarpeelliseksi keväällä. Nyt on tilanne muuttunut kuitenkin sen verran, että Vilhoa on vaikea pitää poissa hiekkalaatikolta, ja hän todennäköisesti tarvitsee sinne alkusyksystä kevyen takin. Tämä kokonaan vuoritettu punaisella trikoolla, punaiset fleecen kappaleet ovat jämiä kaukalopussista. Hihoja pidensin melkoisen paljon alkuperäiseen verrattuna, samoin pituutta on kaiken kaikkiaan jonkin verran enemmän kuin koossa 98, jonka mukaan tämä ommeltu. Tässä on silti vieläkin lyhyemmät hihat kuin edellisessä Reindeer Safari -kaavoilla tehdyssä takissa
Retrotakki syksyksi
Vanha kirpparilöytöpöytäliina sai uuden elämän syystakkina. Olin pyöritellyt ajatusta mielessäni jonkin aikaa, mutta uskallusta liinan leikkelyyn ei tahtonut löytyä. Ompeluelämää-ryhmästä sain kuitenkin vinkkiä hyvästä takin mallista ja ryhdyin tuumasta toimeen. Tein takin koossa 92, ja se on vielä vähän reilu. Kaavat ovat Ottobren Reindeer Safarista, mutta huppu on muutettu hiippamalliksi. Ompelin takkiin aluksi vuorin vaaleasta tikkikankaasta, mutta se osoittautui liian jäykäksi ja paksuksi. Purin vuorista hihat ja vaihdoin ne ohuemmaksi mustaksi tikkikankaaksi. Huppu on vuoritettu ruskealla trikoolla.Rinkulavetimiset vetoketjut löytyivät Jättirätin laarista. Ostin niitä kolme, vaikka ne olivat lyhyitä ja sopivat vain taskuihin. Lisäksi ostin 35 cm:n alhaalta aukeavan vetoketjun. Pitkästä ketjusta piti ottaa pari senttiä mittaa pois, joten siitä sai samalla kätevästi vaihdettua vetimen rinkulaversioksi. Pöytäliinasta kului tähän vain puolikas, joten aineksia olisi vielä toiseen samanmoiseen ja suunnilleen samankokoiseen. Voi olla, että sitä riittäisi vähän enemmän A-malliseenkin, mutta ihan varmaksi en nyt osaa sanoa. Jos halajat tällaista, niin kannattaa ottaa…
Retrohenkinen välikausipuku
Olen enemmän kuin tyytyväinen Vilhon uuteen välikausipukuun. Se oli pitkän prosessin tulos, vaikka itse ompelutyö ei vienyt kovin pitkään. Haalarihousut ompelin jo syksyllä, takin nyt keväällä. Housut on siis jo testattu ja todettu erinomaisiksi. Nyt tein samasta lehdestä (Ottobre 4/09) löytyneillä kaavoilla settiin myös sopivan takin. Kaavoja muutin hieman väljemmiksi, sillä malli oli tarkoitettu tavalliseen huppariin. Puku on tehty Myllymuksuilta tilatusta laminoidusta mikrokuitukankaasta, joka on kevyttä, hengittävää sekä tuulen- ja vedenpitävää. Tein kankaasta oman kantotakkini, joten materiaali on testattu hyvinkin kosteissa ja hikisissä olosuhteissa syksyn ja kevään mittaa. Vuorikankaana ja taskuissa olen käyttänyt Ikasyriltä syksyllä tilaamaani norsukangasta. Takissa on huppua lukuun ottamatta täysi mutta ohuehko tikkivuori. Takin taskut ovat paikkataskut. Koska kipeä Vilho nukkui yläkerrassa, olin kantanut ompelukoneen alakertaan, jotten herättäisi huonosti nukkuvaa poikaa turhaan. Tästä syystä päädyin kokeilemaan ompelukoneen taso-ommelkuviota. Saumurilla tuo olisi pitänyt ommella nurjalta puolelta, eikä lopputulos varmasti olisi ollut yhtä siisti kuin nyt. Tässä vielä Vilho…
Yhteinen takki äidille ja pojalle
Puolijoukkuetelttani – jota kantotakiksikin kutsutaan – on nyt valmistunut! Nyt me pääsemme ulkoilemaan (ja shoppailemaan) kätevästi yksissä ulkovaatteissa. Vilhon pukeminen ja riisuminen olikin aiheuttanut minulle loputonta päänvaivaa. Erityisesti kaupungilla vaatetus muodostui ongelmaksi nyt ilmojen viiletessä. Ulkona vaatteita piti molemmilla olla reilusti, sisällä puolet piti taas saada riisuttua pois – tosi kätevää. Tässä teltassa matkustavat mukavasti sekä äiti että poika. Testikävelyllä Vilho lähinnä keskittyi syksyn värjäämiin lehtiin puissa 🙂 Takki on päältä säänkestävää laminoitua mikrokuitukangasta ja sisällä on tikkivuori. Mikrokuitukankaan tilasin Myllymuksuilta, mutta tikkikankaan hain taas kerran Jättirätistä. Takki on reilunkokoinen 38. Kevyellä trikoopaidalla takki jää valtavan kokoiseksi minulle, mutta toisaalta kylmemmällä ilmalla sen alle mahtuu vielä villapaitakin. Takin kaavoihin törmäsin Suuri Käsityö -lehden numerossa 8/2008. Ohjeen mukaan kangasta piti ostaa 2,4 metriä, mutta minulle siinä oli 60 senttiä ylimääräistä, vaikka pidensin hihojakin muutaman sentin. Hetken aikaa tuo harmitti, sillä mikrokuitukangas ei ollut ihan edullisimmasta päästä, mutta sitten keksin, että saan…
Nalletakki ja velourhaalarit
Eksyin kirjastoon tuossa toissapäivänä. Mukaan tarttuikin sitten pari Ottobre kids -lehteä, joissa oli sieviä lastenvaatemalleja 🙂 Eilen minun piti sitten lähteä Turkuun ja Eurokankaaseen katselemaan potentiaalisia kankaita vaatteisiin. No eihän siellä mitään ollut. Ja ne vähät mitä oli maksoi mansikoita. Koska olen viime aikoina keskittänyt kangasostokseni lähinnä Jättirättiin, meinasi ostokset jäädä Eurokankaan kassalle, kun kuulin loppusumman.. Ostin sieltä kuitenkin vähän ruskeaa trikoota ja oranssia vakosamettia. Ruskea trikoo päätyi vaaleansinisen fleecetakin vuoriksi. Ihastuttavat nallenapit löytyivät pikkuisesta kangaskaupasta Yliopistonkadulta. Alkuperäisessä mallissa aplikoituna kuviona oli aave, mutta nallenappien innostamana tein tähän nallen rinnukseenkin. Sydän ei ihan osunut keskelle nallen mahaa, mutta sillä nyt ei ole juuri merkitystä 🙂 Eurokangas-fiaskon jälkeen kaivoin kangasvarastoni esille. Sieltä löytyikin monenlaista kivaa kangasta. Yksi löydöistä oli tummanruskea velour, joka muistaakseni on mummin (siis mun mummini) peruja. Pala on ollut niin pieni, ettei siitä ole riittänyt mihinkään omaan vaatteeseen, joten se on pyörinyt tuolla kangaslaatikoissani jo viitisen vuotta. Kyllä…