Sydämellinen neulesetti
Ihanan vihreän villatakin lankojen kylkiäisenä tilasin muutaman ylimääräisenkin kerän pehmeää merinovillaa. Nämä – lapaset, kauluri ja pipo – eivät varmasti kutita käyttäjäänsä! Ensimmäisenä neuloin pipon, ja tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun jopa suunnittelin kuviot ruutupaperille! Tai en tietenkään kaikkia kuvioita, sydämet vain. Malli pipoon löytyi Modasta (5/2010). En tosin seurannut ohjetta kovin orjallisesti, eikä lankakaan ollut oikeanpaksuista. Lapasissa toistuvat pipon kuviot. Neuloin innoissani lapaset jo kertaalleen valmiiksi, jonka jälkeen tajusin, että vain toisessa oli sydän kämmenselässä! Eipä siinä auttanut muu kuin purkaa viallinen lapanen peukaloon saakka ja neuloa se uusiksi. Siksi kuviotkaan eivät ole täysin symmetriset. En jaksanut lähteä purkamaan peukalolisäyksiä, joten jätin yhden (vai kaksi) ylimääräistä pilkkua toiseen lapaseen, sillä muutoin lapasen sisään olisi jäänyt lankalenkkejä, tai olisin joutunut kiristelemään silmukoita yksitelleen parin kierroksen matkalta. Kauluriin neuloin sitten loput langat. Violetti lanka loppui kokonaan. Jouduin jopa käyttämään muutaman päättelylangasnpätkän, jotta sain viimeisen kierroksen loppuun. Limenvihreää lankaa jäi kymmenisen…
Pipo ja kauluri pienelle
Vaikka pipo ja kauluri -projekti venähtikin odottamaani pidemmäksi, sain kuin sainkin sen viimein valmiiksi! Villatakista jääneistä langoista syntyi siis vielä kirjoneulepipo ja raitakauluri. Molemmat ihanan pehmoista merinovillaa. Pipo syntyi Suuren Käsityölehden ohjeella, kaulurin mallin keksin omasta päästä. Pikkutermiitin kanssa neulominen tahtoo jäädä iltapuuhaksi, sillä ehdin juuri ottaa käsityön esille, kun pitää jo juosta pelastamaan viherkasvi/kaukosäädin/kissa/kissanruoka/ jokin muu… Kauluri onnistui kyllä yli odotusten. Se näyttää juuri oikean kokoiselta! Pipokin on passelin kokoinen. Lankaa jäi vielä jonkin verran, tosin ruskea alkaa olla aika finaalissa, joten mahdollisista lapasista tulee puna- tai sinivoittoiset.
Asusteita merinovillasta
Vilho-poika sai vihdoin ja viimein ihanan pehmoiset merinovilla-asusteet. Olihan näitä sitten odotettukin jostain syksystä saakka… Eihän tuo muutenkaan mennyt kuin Strömsössä, sillä mikäs ompelus se olisi, jota ei kertaalleen purkaisi 🙂 Kumpaankaan ei ollut varsinaisia kaavoja, vaan piirsin ne itse toisesta kypärämyssystä ja kaulurista. Mallin kypärämyssyyn otin Ruskovillan myssystä, jonka ostin viime viikolla. Tämä on nyt vähän Ruskovillan myssyä pienempi, hiukan iso vielä muttei ihan valtava. Kaulurin malli on H&M:n akryylikaulurista, jota Vilho on joutunut tähän saakka käyttämään. Joka kerta sitä pukiessa olen tuntenut huonoa omaatuntoa, sillä kauluri on tosi kamalan tekokuituisen tuntuinen. Hyvin se silti ajoi asiansa syksyn ajan ja oli varmasti koko neljän euron hintansa arvoinen. Kaulurin ”nurjapuoli” oli tummanruskeaa fleeceä, samaa kuin applikoitu norsukin. Jotenkin ajauduin taas tekemään pienen applikoinnin, olisihan tuo ollut ilman sitä ihan valtavan tylsän näköinen, eikö..? Norsuapplikaation idea tuli tästä. Pääsin myös testailemaan saumurin kapeita ompeleita, ja varmaan ensimmäistä kertaa vaihdot ompeleesta toiseen…