Villaa viluiselle ja jotain pientä pikkuiselle
Punainen merinoribbi oli odottanut kaapissa ompeluinspiraatiota jo ainakin vuoden. Nyt vihdoin sain itseäni niskasta kiinni, ja Vilho sai ensimmäisen villakerrastonsa. Ribbi oli ihan kammottavaa ommeltavaa, mutta mitoitus osui melko nappiin. Kavensin kaikkia kappaleita leikkausvaiheessa reilut pari senttiä alkuperäisistä kaavoista (tein kaavaan taitoksen keskelle langansuuntaan), ja tämä näyttää äkkiseltään varsin istuvalta. Äidin iso pikkupoika pääsi aamulla myös kotiparturiin kylpyhuoneeseen, ja nyt on kuvissa taas lyhyt isonpojantukka! Melkein tekisi mieli ostaa oikeat parturinsakset, kun nuo isot keittiöfiskarssit ei ehkä ole kaikkein kätevimmät… ..ja psst, ei-niin-hyväntuulisen lapsen saa poseeraamaan näinkin mukavasti, kun telkkaariin laittaa pyörimään lempipiirretyt, eli tässä tapauksessa Muumit 😉 Vauva sai toppapukuun sopivat omat tossukat Ottobren Moonbootsien kaavalla ja tumput vapaasti saksittuina Majapuun ihanasta omppuneuloksesta. Tossuissa on vuorina polarfleeceä ja tumpuissa trikoota.
Perusvaatteita ja yhdet villasukat
Tarkoituksenani oli tehdä yhdet legginsit, mutta sitten homma karkasi käsistä. Sain lähes kaikki vaatteet saumuroitua kasaan aamupäikkärien aikana noin tunnissa. Tehokasta, sanoisinko! Vain peitetikkaukset ja osa resoreista jäi iltatyöksi. Retronorsukankaasta tehty setti on Ottobren numerosta 6/2010. Housut ovat Pitkä Jussi ja paita Villi Viikinki -kaavoilla, molemmat koossa 92. Aioin ensin tehdä yhdet housut testimielessä Jätti-Rätin kankaasta, mutta sitten totesin tekeväni samalla vaivalla toisetkin. Molemmissa legginseissä – tai pitkissä kalsareissa – sininen trikoo on Ikasyrilta ostettua Moonkidsin 2-laatuista superpehmeää ohutta trikoota. Resorit ovat omista varastoista, ja retronorsun ostopaikka on unohtunut, sillä olen ostanut sen jo joskus ajat sitten. En ole oikein lämmennyt tuolla kankaalle aiemmin. Nytkin käytin sen vain siksi, etten keksinyt, mistä muusta nuo ompelisin. Nyt täytyy kuitenkin myöntää, että hyvännäköiset noista tuli (jos kaula-aukon kiertävää resoria ei lasketa…). Vihreät dinopaidat syntyivät sivutuotteena, kun odottelin pojan nukahtamista. En voinut alkaa heti huristella koneella, vaan piti keksiä jotain hiljaisempaa puuhasteltavaa, joten…