Hyrrä-matto
Virkkasin helmikuussa trikookuteesta maton olohuoneeseen. Malli oli yksinkertainen mutta vaati sen verran laskemista, ettei tästä tullut aivan ohjeen mukainen! En siis koko ajan muistanut laskea lisättäviä pylväitä ja silmukoita, joten paikoitellen niitä tuli liian vähän. Sen verran tämä meinasi kuitenkin tällaisenakin aaltoilla, ettei muutaman pylvään puuttuminen lopulta haitannut yhtään! Ajan kanssa matto on kuitenkin tasaantunut kauniiksi – kauniimmaksi kuin helmikussa otetussa kuvassa. Maton ohje löytyy täältä.
Ensimmäiset mattoni
Kävin viime lukuvuonna kudontakurssilla, mutta sen aikana ehditiin juuri ja juuri saada loimi kangaspuihin. Itse kutominen jäi oman aktiivisuuden varaan. Matot olisivat varmasti jääneet kutomatta, ellei loimi olisi ollut omissa kangaspuissani. Kävin siis kesällä gradun kirjoituksen lomassa muutaman kerran kutomassa ja sain aikaseksi kaksi mattoa, joista kumpikaan ei ole täydellinen. Räsymatto on suht tasainen, mutta raidat eivät ole ihan sellaiset, kuin toivoin. Viimeinen oranssi raita jää ikään kuin kesken, mutta kudoin sen silti tuonne, sillä loppu loimi olisi muuten jäänyt käyttämättä. Villamatossa taas raidat ovat kauniit, mutta matto levenee toisessa päässä! En ole saanut otettua siitä kunnollista kuvaa, joten lopussa on vain kännykällä otetut kuvat. Räsymaton kuteet on kokonaisuudessaan tekstiilijätettä. Käytännössä se tarkoittaa vanhoja käytöstä poistettuja vaatteita, vääränkokoisia verhoja ja pöytäliinoja, kuluneita lakanoita ja kaapissa vuosia pyörineitä kankaanpaloja. Tähän mattoon on kudottu paljon muistoja, sillä matossa on muun muassa parit omat lempihousuni, lapsuudesta asti mukanani kulkeneita lakanoita ja edesmenneen isäni…
Brum brum, sanoo auto matolla!
En edes muista, koska aloitin tämän automattoprojektin. Se jämähti alkutekijöihinsä ja hautautui kangaslaatikkoon. Tässä joitan päiviä sitten löysin sen ja päätin ommella sen valmiiksi. Matto on ommeltu (taas kerran) jämäkankaista. Ruskeaa puuvillaa oli suunnilleen tuon verran, sininen pilkkupuuvilla kului kokonaan, eikä raitakangastakaan paljoa jäänyt. Talot, puut sun muut olen leikellyt Majapuun Autokorjaamo-puuvillasta, josta ompelin joskus Vilholle kauluspaidan ja Einolle sitterinpäällisen. Kangasta on vieläkin jäljellä iso pala! Tämä on koottu periaattena mennä sieltä, missä aita on matalin. Ei kikkailuja, eikä ihmeellisyyksiä. Pari siltaa tein joen yli. Pohjana on paksu markiisi (90-luvulta) ja kankaiden välissä on vanulevyä, jota jäi yli sohvan verhoilusta. Kooltaan tämä mätsää yhteen aiemmin tekemäni autorullan kanssa, joten nämä voi rullata vaikka sisäkkäin, mikä onkin aika kätevää. Tämä tuntuu kelpaavan mainiosti poikien leikkeihin, vaikka onkin kooltaan pienehkö.
Sydänystävän matto
Tein tämän maton omalle sydänystävälleni joululahjaksi ja yleisön pyynnöstä kirjoitin samalla virkkausohjeen. Kuvan matto on virkattu poppanakuteesta, enkä muistanut sen enempää punnita kuin mitatakaan sitä. Paksumpaa trikookudetta vastaavaan menee reilu kilo ja mitat ovat noin 60×60 cm. Koko ja kuteen menekki ovat suuntaa antavia, sillä ne vaihtelevat kovasti riippuen kuteen paksuudesta.Lataa ohje tästä
Pientä ja pehmeää lastenhuoneeseen
Lastenhuoneen sisustaminen etenee hyvin hitaasti, mutta kyllä se alkaa vähitellen olla ihan viihtyisä. Kyllästyin lopulta petaamattomaan sänkyyn ja kaivoin vaatehuoneesta vanhaan sänkyyn ompelemani päiväpeiton. Se oli tietysti vääränkokoinen, joten leikkasin sen poikki ja lisäsin väliin pari tilkkuriviä. Vilho sai itse valita, haluaako päiväpeiton tämän punainen vai toinen valkoinen Paapiin sirkuskankaalla jatkettu puoli ylöpäin. Valinta oli selvä: punainen. Sydän maton virkkasin paikallisen ompeluryhmän joululahjavaihdosta saamani sydänmaton innoittamana. Tämä piti mennä ystävälleni joululahjaksi, mutta Vilho halusi ehdottomasti maton itselleen. Ja kyllähän tämä on kuin tehty tähän huoneeseen! Tämä olisikin saattanut olla vähän liian maalaisromanttinen ystäväni makuun. Viimeisin lisäys huoneeseen oli huopapallonarut. Ostin tässä vähän aikaa sitten ison säkin villaa, vaikka minulla oli yksi iso säkki jo ennestään täysin käyttämättömänä kotona! En kuitenkaan ollut aikaisemmin huovuttanut muuta kuin neuleita pesukoneessa – tarkoituksella ja vahingossa. Kynnys homman aloittamiseen olikin jostain syystä kovin korkealla. Tänään alkoivat seinät kaatua minun ja Vilhon niskaan, sillä olemme sairastaneet…
Uusiomatto
Koska ensimmäinen tästä kuteesta virkattu matto oli yksinkertaisesti kamalan ruma, täytyi minun tehdä uusi parempi. Ruma matto jäi ylimääräiseksi, kun vaihdoimme kotona sisustusta ja huonejärjestystä. Matto ei enää mahtunut/sopinut uuteen makuuhuoneeseen, joten se ajautui olohuoneeseen odottamaan tuomiotaan. Siellä huomasin harmaan kuteen olevat täsmälleen samaa sävyä kuin aiemmin virkkaamani harmaa matto. Niinpä päätin purkaa maton ja virkata siitä uuden pyöreän maton olohuoneeseen toisen harmaan kaveriksi. Ohje on Kangasaitan.
Pääsiäismatto
Tuli mielihalu virkata, käteen sattui uusin Suuri Käsityö -lehti (3/2013) ja lopputuloksena syntyi taas uusi matto. Vähän pieni tämä on, mutta onneksi(?) on pieni vessakin. Hih, iloista pääsiäistä näin etukäteen 🙂 Ja muistakaahan arvonta!
Mutkamötkylämatto
Minä jo mietin tämän valmistuttua, että jaahas, kai se on pakko purkaa ja virkata uusiksi. Eihän siitä tullut lainkaan sellainen kuin piti. Reunat mutkittelevat, eikä keskikohdan reikäkuviokaan tullut keskelle. Kooltaan tuo on liian pieni, eikä se kovin kauniskaan ole. Vaan sitten päätin, että jospa kokeilen sitä uudelle paikalle, eri huoneeseen kuin alkujaan. Ja kas, sehän on ihan sievä makuuhuoneessa. Makuuhuoneen ulkoseinänpuoleinen lattia on jumalattoman kylmä näin talvisaikaan. Itse en astu vapaaehtoisesti tuolle reunalle huonetta paljain jaloin, mutta Vilho tulee joka viikonloppuaamu tuohon kävelemään, sytyttämään valon ja laittamaan radion päälle. Nyt ei siis Vilhonkaan varpaat enää palellu kylmällä lattialla. Paikkana tuo on niin huomaamaton, että rumempikin matto kelpaa. Mutta summa summarum ja note to myself. Älä virkkaa enää suorakulmionmallista mattoa. Nämä näyttävät – minun tekeminäni – hyviltä vain ympyränmuotoisina.
Pitsimatto uusintakierroksella
Painiskelin pitkään tämän matto-ongelman parissa. Joka kerta, kun menin vessaan, tuijotin mattoa ja inhosin sitä. Kuvio oli epäsuhtainen ja reiät liian isoja. Toisen pesukerran jälkeen matto roikkui muutaman viikon rappusten kaiteella, sillä en halunnut laittaa sitä vessan lattialle. Lopulta päätin purkaa sen. Nyt kude on saanut uuden muodon. Saa nähdä, miten kauan tämä minua miellyttää. Kude loppui vähän kesken, kuvan alareunassa maton ulkoreunan kierros jäi vajaaksi. Lattialla tuota ei juuri huomaa. Saattaa kuitenkin olla, että se alkaa häiritä minua, ja joudun virkkaamaan tämän murheenkryynin vielä kertaalleen.
Punaista kudetta
Ensimmäinen virkattu matto ei mahtunut vessan lattialle, joten oli sitten ihan pakko tehdä toinen… Tämän malli tuli osittain käsityölehden pitsiliinasta, mutta ulkoreuna piti soveltaa itse, kun kude loppuikin kriittisessä kohdassa kesken – kaksi viimeistä reunapallukkaa jäivät uupumaan. Maton halkaisija on suunnilleen 64 cm. Vähän se näyttää muhkuraiselta, mutta haitanneeko tuo.. En ole ihan täysin tyytyväinen tuohon muutenkaan, sillä jotenkin nuo isot reiät maton keskivaiheilla pistävät vieläkin silmään. Ehkä niihinkin tottuu, tai sitten matto on vain purettava vielä kerran. Lopulta kudetta jäi vähän yli, joten olihan siitäkin sitten pakko jotain tehdä 🙂