Perintökaunotar
Tämä kaunis poljettava ompelukone kotiutui meille viime viikolla. Se on ollut varastossa jo pitkään, 3 vuotta. Tämä on isovanhempieni perintöä, ihastuin siihen ensinäkemältä. Rakastuin myös pieniin kangaspuihin, mutta niitä en tilanpuutteen vuoksi voinut silloin ottaa. Nyt ajatuksena on etsiä jostain pienet kangaspuut, kun tänne nykyiseen kotiin sellaiset ehkä jonnekin mahtuisivatkin. Onhan tällainen sisustuselementtinäkin ihan kiva, mutta minulle ensiarvoisen tärkeää on toimivuus – ja tämähän toimii! Vähän jouduin kaivelemaan ja kyselemään tietoja, mutta kiitos ihanan ompeluryhmäläisen löysin lopulta alalangan puolan ja sain koneen yritys ja erehdys -taktiikalla langoitettua. Tarvikelaatikko tästä puuttuu ja suojakotelo on pahoin rikki, mutta muutoin tämä vaikuttaa ihan ehjältä. Paljon tässä on säätöjä, joiden tarkoitus on täysin hämärän peitossa. Mitään vuosilukuleimaa en ole tästä löytänyt, mutta olisi hauskaa tietää, minkä ikäinen kone on kyseessä. Illalla laittaessani poikia nukkumaan yhteiseen huoneeseensa (kyllä! myös pienempi muutti nyt lastenhuoneeseen) huomasin, ettei imetystuolissa oleva tyyny sopinut sisustukseen pätkän vertaa. Sirkuspuuvillaa oli vielä…